Viimestä viiää

Miulla on 24 h aikaa lähtöön. Se tarkottaa siis sitä, että 6 kk Langkawilla on tullut täyteen ja on aika nostaa kytkintä. Huomenna miun matka jatkuu Perhentianin saarille, jotka sijaitsee Malesian itäpuolella. Helppoa lähteminen Langkawilta ei koskaan ole, mutta tällä kertaa se on erityisen vaikeaa, sillä elinhän mie miun arkea täällä puoli vuotta. Perhentianin jälkeen seikkailu jatkuu Kambodzaan ja Thaimaahan. Jännittävää tulevassa on se, että aion reissata yksin. Thaimaassa tosin miuta odottaa ihana Eini, jonka näkemistä ootan paljon. :) postailen kokemuksista ja uusista mestoista sitten tännekin luettavaa!

Viimesten päivien aikana Langkawilla oon tehnyt sellaista, mitä en oo koskaan aiemmin täällä tehnyt.. Kävin mm. Gunung Rayalla, eli Langkawin korkeimmalla vuorella. Sinne pääsee mopolla tai autolla ja maisemat oli upeita. 

Lisäksi maistoin ekaa kertaa Laksaa, joka on keitto, mihin tulee jauhoista tehtyjä vaaleita "spagetteja", kalasta ja merenelävistä tehtyä lientä sekä kananmunaa ja yrttejä. Ulkonäkö on aiemmin hämännyt, enkä oo halunnu maistaa.. Mut sehä oli hyvvee!!

 

Sitten on ollu hauskoja viimeisiä päiviä töissä. Vaikkakin välillä on tylsää, mutta työkaverit osaa kyllä hauskuutaa itseään ;) Ella kiipesi puuhun ja Claudia joogaa taustalla. Mitäs mie - nauran tälle kaikelle ja näpsin kuvia, haha :D

Tänään vietän viimeistä iltaa kavereiden kanssa, joita ei saarella kovin montaa enää ole. Viimeisen kahden viikon aikana suomikommuunimme on pienentynyt kahteen jäseneen, mutta myös muut kaverit ovat suunnanneet kotiin. Noh.. Kaipa täältä itsekin joskus on kotiin tultava.. Reissataan nyt vielä ensin ;)

Vietnam tour: sympaattinen Hoi An ja railakas Nha Trang

Aika on menny niin nopsaan,että ei oo kerenny blogiakaan päivittämään!Reissu on jo loppupuolella ja perjantaina suuntaan takas Malesiaan koko reissun viimesiks 12 päiväks(apua!!)En voi vaan uskoo että reissu on kohta ohi!!

Mut nyt siis vielä Vietnamissa.
Ho Chi Minh citystä lennettiin vappupäivänä Hoi An:n, joka vallotti meidät heti sympaattisuudella ja plussaa oli tietty hyvä hotla uima-altaineen!Hoi An:ssa oltiin 3 päivää ja pyöräiltiin,rantailtiin,shoppailtiin ja ihastuttiin vanhankaupungin kuppiloihin&ravintoloihin!Suosittelen kyllä kaupunkia kaikille,ihana paikka.Pidempäänkin ois viihtyny! Ai niin, teetinhän mie suutarilla kahet kengät hurjaan 30 euron hintaan! :) Hoi An on täynnä halpoja suutari ja räätäliliikkeitä ja kengätkin sai yhessä päivässä!
Hoi An:sta otettiin sit yöbussi Nha Trangiin. Se olikin sit mielenkiintonen kokemus.Busseissa on kapeita makuusoppeja kahdessa kerroksessa kolmessa rivissä,vähän kuin kerrossänkyjä.Lisä jännitystä omalla kohalla matkalle toi vielä se,että miun turvavyö ei toiminu ja istuin yläkerroksessa.Piti vaan toivoa etten tipu nukkuessa , en tippunu! Yllättävän hyvin sain sit nukuttua ja 12h päästä oltiinkin sit Nha Trangissa joka on ranta kohde n
500 km Hoi An:sta etelään.Eka asia mikä Nha Trangissa pisti silmään oli venäläiset, venäjänkieliset kyltit&menut ja venäläiset ravintolat&kuppilat.Oltiinkos tässä tultu Venäjälle vai Vietnamiin. Löydettiin aamutuimaan meidän hostelille joka osottautui jälleen oikeeksi ratkasuksi, Truong Giang, suosittelen! Jälleen ystävällinen henkilökunta,siistit huoneet ja hyvä sijainti.Meillä oli omahuone ilmastoinnilla ja lämpimällä suihkulla, n.6 euroo yö.
Eka päivä menikin matkustuksesta toipuessa eli taisinpa ottaa kahet eri päikkärit kahella eri rannalla :) Käytiin myös vähän pyöräilemässä joka ei ruuhka aikaan oo kauheen miellyttävää tämän maan liikenteen seassa, kaoottista!
Tokana päivä lähettiin aamusella snorklausretkelle.Keli oli aurinkoinen ja kolme snorklauskohdetta Hon Mun saaren ympärillä hienoja. Kaloja ja koralleja nähtiin, mutta Nemot jäi löytymättä.Saatiin vielä hyvä lounas laivalla ja kuljetukset ovelta ovelle ja kaikki taas aika halvalla, n.7 eurolla. Täällä ei kyllä mikään oo ollu kovin kallista ja vieläkin edullisimmin pääsis jos haluis! Kolmas päivä oli sateisen oloinen ja päätettiinkin viettää tyttöjen spa päivää. Otettiin bussikuljetus Thap Ba Spahan mutakylpyyn. Sielläpä myö sit eka kylvettiin mudassa ja sit lilluttiin kuumissa ja viileissä mineraalivesi altaissa, ihanaa ja rentouttavaa. Tämäkin lysti makso kuljetuksineen kaikkineen n.7-8 euroa. Kylpylä oli todella kaunis paikka istutuksineen ja olo oli rentoutunu kylpemisen jälkeen. Viimesenä päivänä ennen yöbussiin lähtöä ajeltiin taksilla kauemmas Nha Trangin sykkeestä rantailemaan Bai Dai:lle. Kaunis ja hiljaisempi ranta.Uitiin aalloissa ja pötköteltiin auringossa.Illalla sit jälleen yöbussiin ja just saavuttiin takas Ho Chi Minh cityyn. Nha Trang oli ihan ok paikka jossa kyllä tekemistä ja venäläisiä turisteja riittää. En kuitenkaan usko sinne enää meneväni uudestaan, mutta ranta-ja turisti elämästä nauttiville suosittelen kokeilemaan! :)
Nyt otetaan pikku pötköt ja sit lähetään tutustumaam sota museoon.
Huomenna mie sit lähen lentoon ja kohti Malesiaa ja Karoliina nauttii vielä yhen yön kaupungin sykkeestä ennen paluuta Suomeen.
Koko tän 12 päivän yhteenvetona voi sanoa että Vietnam on vieny miut mennessään.Tänne palaan ihan varmasti!
Erityis kiitokset myös reissukamu Karoliinalle, oli kivvaa kun kävit! :)

Hoi An:n hotellin sänky oli niin levee,että siihen ois mahtunu ainakin 4 nukkumaan.Muuten huoneen varusteluun kuului kuvassa olevien joutsenien lisäksi oma tietokone,tv+dvd soitin, jääkaappi ja pikku parveke!

Katukuvaa Hoi An:sta

Suutarilla :)

Lamppukauppa :)

Toisen päivän pyöräilyreissu rantsuun

Ihanat lyhtyjenmyyjä tyttöset. Ostettiin tytöiltä lyhty joka laitettiin sit takana olevaan jokeen uimaan.Lyhtyjen tarkotus ei meille ihan auennu, haluttiin ottaa vaan tytöistä kuva :D

Katukuvia

Eka yöbussi

Nha Trangin rannalla yöbusseilusta toipumista

Maisemia

Todella hyvää intialaista ruokaa Nha Trangissa Omar'S tandoori cafessa, nam!

Snorklailu reissulla

Kylpemässä

Bai Dai rannalla

Ja sit eikun yöbussiin jälleen :)

Mun mentävä on

Tähän se sitten päättyy, mistä se alkoikin. Oon siis Bangkokissa. Tosin ei aivan kuin aluksi, koska silloin mulla oli mukana kolme ihanaa pirkkosta. Nyt kaikki huidellaan omilla teillämme ja on kovin outoa olla ihan yksin täällä.

Silloin reilu puoli vuotta sitten kun saavuttiin koin pienoisen kulttuurishokin. Pahoin pelkään, että shokki on pahempi palatessa Suomeen... Ehän mie muista kunnolla edes postinumeroani :D Lähteminen Langkawilta oli vaikeaa ja tuntui haikealta sanoa heippoja kaikille mahtaville ihmisille. Toisaalta tieto siitä, että ihania suomitypyjä näen kesällä Suomessa, helpottaa. Ja varmasti näen muitakin, koska eihän tää nyt viimeiseksi Langkawin visiitiksi jäänyt :)

Viimeisen viikon olin touhukkaan vauhdikas ja suhailin mopolla ympäri saarta seuranani matkatoveri Kikkis. Mopoilu oli mukavaa ja harmittikin et miksi en ollut sitä aikaisemmin jo uskaltanut kokeilla. No parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Hoidokkikisut käytin lääkärissä ja he voivatkin jo paljon paremmin. Varmaan loppuelämänsä heillä on toinen silmä vähän kummallinen, mutta onnellisia veikkosia ovat silti. Niitä höppänöitä tulee kyllä ikävä ja toki kaikkia muitakin Solunan kissoja.

Tänään matkustin 12h erilaisilla kulkuneuvoilla Langkawilta Bangkokiin. Perinteiseltä säädöltä ei toki vältytty, mutta siihenhän on jo aika tottunut. Nyt tosiaan väsyneenä hotellilla ja huomena aamulla aikaisin taas kentälle, jolloin alkaa 18h matkustus kotiin.

Fiilikset on ristiriitaiset ja väsymys kova. Ehkäpä siis Suomesta käsin teen vielä yhteenvetoa reissusta kun saan ajatuksia kasaan...

Ihana Aasia jääkööt tällä erää ja katsotaan mitä Suomella on tarjota.

Iso kiitos vielä pirkkosille täälläkin, teitte matkastani unohtumattoman. Ja toki kiitos muillekin ihanille immeisille kaikesta!

Adios!


 

Lähtö Langkawilta ja tulo Vietnamiin

2 kk jälkeen oli aika sanoa heipat Langkawille ja saaren ihanille ihmisille. Ikävä saarelle jäi , mutta onneks sanoin heipat vaan hetkeks en ikuisuudeksi! Myöskin Pirkkojen tiet erkanivat Maijun ja Veeran jäädessä vielä saarelle. Haikeat heipat oli  6 kk jälkeen,mut sit Suomessa nähdään jälleen. Parhaita ja ihania reissukamuja on Pirkot olleet, Nanu kiittää! :)
Sit olikin eessä 24h matkustus/odottelu.Eka lauttailin sit matkustin yöbussilla, oottelin lentoo Kuala Lumpurin kentällä, lensin Vietnamiin ja oottelin Karolinaa saapuvaksi Suomesta Ho Chi Minh:n kentällä vaan 6 tuntia. Ihana oli nähdä ystävää pitkästä aikaa.
Kentältä suunnistettiin sit hostellille ja saatiin ensimakua Ho Chi Minh cityn todella kaoottisesta liikenteestä, mopoja ja autoja mm.miljoona ja meininki kuin villissä lännessä, huh!
Meidän hostelli, Ngoch Thao guesthouse, sijaitsee hyvällä paikalla ja on siisti! Suosittelen! Ekana iltana käytiin syömässä perinteistä nuudelikeittoa Pho:ta joka oli varsinaista pikaruokaa! Sit jo uni maistuikin molemmille reissaajille!
Seuraavana päivänä lähettiin tutkailemaan kaupunkia ja vietettiinkin oikein turistipäivää.Käytiin paikallisessa torilla jossa myytiin kaikkee vaatteista kalaan independet palacessa ja waterpuppet showssa. Syötiin lounaaks vietnamilaista pannukakkua ja päivälliseks todella hyvää thaikku ruokaa, nam!
Tänään ollaankin sit pidelty sadetta, käppäilty ympäriinsä ja vähäsen myös shoppailtu! Huomenna jätetään tää city taakse ja siirrytään Hoi An:iin keski Vietnamiin!
Vaikka en niinkään kaupunki ihminen ole niin Ho Chi Minh citystä oon tykänny vaikka liikenne täällä hurjinta mitä oon tällä reissulla nähny! Monenlaista tekemistä ja näkemistä täällä on , ruoka ja juoma on halpaa, ihmiset ystävällisiä ja puisto kävelyllekkin pääse jos haluaa

Vielä viimeset mopoilut Langkawilla, because im happy! :) 

Yyyyksi väsynyt matkustajaaa, Ho Chi Minh cityn kentällä!

Paikallinen sähköverkko..jännittävää!

Meidän guesthouse, suosittelen kaikille Ho Chi Minh:n matkustaville! Todella ystävällinen ja avulias henkilökunta, huippu sijainti ja siistit huoneet!

Paikallinen kahvi tarjoillaan suodattimen kanssa!

Karoliina marketilla! Sieltä sai mm. kaikkea ja myyjät oli kimpussa kum herhiläiset!

Independet palace

Vietnamilainen pannukakku, täytteenä sieniä ja kasviksia...nam!

Liikenne on täyttä kaaosta ja tienylitys aina yhtä jännittävää!

Waterpuppet show oli hauska kokemus!

Herkkuruokia halvalla, kaikki ateriat alle 10 eurolla juomineen ja yleensä n.3-5 eurolla! Halvimmat oluet maksaa 0,40 senttiä!

Katukuvia :)

Elämää Langkawilla

Vähän on laiskasti jaksanut blogia päivitellä. Johtuneeko siitä, että täällä Langkawilla on nyt oltu helmikuun lopusta asti ja elämä on täällä melko rutinoitunutta ja arkista. Hah ja heti kun noin kirjotin niin alkoi itseäkin huvittamaan. Onhan tää nyt kuitenkin aika kaukana arkisesta... Koitanpa nyt siis vähän kertoilla, mitä kaikkea täällä on tapahtunut 1,5kk:n aikana.

Yksi asia, jota eniten odotin ennen tänne saapumista oli oma huone!! Sellaista ei ollut itsellä ollut nimittäin neljään kuukauteen. Oli mahtavaa päästä asettautumaan ja laittelemaan tavaroita omille paikoilleen. Ensi kerran sellainen fiilis et tää on nyt vähän kuin "varakoti". Aluksi oli hieman omituistakin olla yksin hiljaa (tai no usein kyllä musiikki pauhaa) omassa huoneessa, mutta nopeastihan tuohon tottui ja nyt on taas sellainen olo et vaikea kuvitella jakavansa huonetta kenenkään kanssa heh. Soluna guesthouse, missä siis asustan, on ihanan rauhallinen paikka. Vaikka tää onkin lähellä pääkadun sykettä niin silti on olo et olisi maalla kun on peltoa vaan näkyvissä. Kananpojat ja kissanpennut juoksentelee ympäriinsä ja meininki on mukavan rentoa. Todella suosittelen siis tätä paikkaa kaikille tänne tuleville!

Solunan pihamaata

Näkymä omalta terassilta

Aluksi aika kului akkuja ladatessa (haha oli taas niin raskasta tuo reissaaminen) ja kamujen kanssa hengaillessa. Päivät kuluu täällä hyvin helposti vaan tekemättä mitään ja ehkä tää onkin just sitä, mitä tarvitsee ennen Suomeen palaamista. Peruspäivän tekemistä on: aamupalan syöminen, rannalla käyminen, cenang malilla (ostari) käyminen, jonkun kamun työpaikalla hengaaminen, pyöräilyä paikasta toiseen, lounaan syöminen jossain/take away lounaan hakeminen Solunaan, joinain päivinä joogailua, ehkä pikku päiväunet, suihku (yleensä useita päivän aikana tästä kuumuudesta johtuen), päivällisen nauttiminen jossain raflassa kamujen kaa, istuskelua iltaisin joko kärtsän kantakuppilassa tai muussa rannan raflassa ja joinain iltoina matka jatkuu vielä muihin baareihin. Eli siis tiivistettynä elämä on melko simppeliä eikä tarvitse mitään kovin mutkikkaita asioita ajatella :)

Maijun kanssa Kärtsän kantakuppilassa

Sain nimeni yhden ravintolan edustalla olevaan kylttiin :)

Lähiviikkoina aika on kulunut myös eläinten parissa. Oon käynyt Bonton- nimisessä paikassa, joka on siis hotelli, mutta sen yhteydessä on löytöeläinten majapaikka sekä eläinten hoitoklinikka. Niinä aamuina kun oon jaksanut herätä "jo" klo 9 niin olen lähtenyt sinne ja ulkoiluttanut koiria pari tuntia. Koiria siellä on siis yhteensä 90 eli hurjan iso määrä. Täällä kun paikalliset ei niin koirista tykkää eikä niitä koteihinsa halua niin se tarkoittaa sitä, että Bontonin koirat sinne päätyessään sitten yleensä myös viettävät lopun elämäänsä siellä. Onneksi niistä kuitenkin pidetään hyvää huolta vaikka toki omaa sydäntä riipaisee esimerkiksi se tieto et karvakaverit pääsee vain kerran päivässä tekemään sen pienen lenkin. Bontonissa oon myös välillä ollut kissoja rapsuttelemassa, heitä harjailemassa sekä korvia puhdistamassa. Välillä on ollut sellaisia päiviä et ottaa koville nähdä eläinten kohtaloita, mutta niistäkin hetkistä on selvitty. Ehkäpä jonain päivänä itsekin voisin laittaa tuollaisen paikan pystyyn...

Bontonin lisäksi oon autellut Solunassa neljää kissanpentua. Heillä kaikilla on paha silmätulehdus. Klinikalla käytin kisuja lääkärillä ja tuomio oli se, että jos ei ala silmät paranemaan (kaikilla siis toinen silmä tulehtunut) niin koko silmämuna pitää poistaa. Kisut sai sieltä matkaan antibiootteja ja silmävoidetta. Eli tällä hetkellä mun päivän rutiineihin kuuluu myös heidän lääkitseminen ja silmien hoito. Pikkaisen alkaa olla jo paranemisen merkkejä eli toivon kovasti et kisuilla olisi vielä hyvä ja pitkä elämä edessä.

Miun pienet hoidokit <3

Solunan pomo Thomas eli Tomppa

Miun huonekaveri Carlo

Tampereen kaveri Anne oli täällä käymässä 10 päivää ja se oli mahtava juttu! Kiva saada tänne ystävä käymään ja näytellä paikkoja. Päivät kului turistihommia tehdessä ja rannalla lötköillessä. Kävästiin myös viikonloppua viettämässä Thaimaan puolella Ko Lipellä, missä oltiin pirkkojen kanssa jo alkureissusta käyty. Siellä taas rantailua, hierontaa ja hyvää ruokaa :) Tuntui Ansu ainakin rentoutuvan eli loman tavoite taisi olla saavutettu.

Näkymä Lipen majapaikan terassilta

Täysikuu Lipellä

Päästiin yhtenä sunnuntaina käymään paikallisissa häissä, joka oli taas mukava uusi kokemus. Sain lainaksi baju kurung (paikallisten naisten juhlavaate) asusteen ja eikun menoksi. Suurimmat juhlallisuudet oli jo ohitse, mutta siinä vaiheessa kun me paikalle saavuttiin niin siinä taisi olla ohjelmaa riittämiin. Kovasti paikalliset meitä tuijottelivat, oltiin varmaan aika kummallinen näky tuollaisissa kinkereissä. Kuvia otettiin paljon eri paikoissa hääparin kanssa ja nautittiin pöydän antimista. Kovin oli erilaiset häät kuin missä on ennen ollut.

Juhlatamineet päällä :)

Sitten yhtenä kohokohtana täällä on ollut elokuvan kuvaukset, joissa olin siis itse osallisena. Täällä kuvattiin malesialaista draamaelokuvaa, jonka olisi tarkoitus ilmestyä valkokankaalle ensi keväänä. Ensin kuvauksissa oli pari muuta täällä olevaa Suomalaista tyttöä ja siitä muutaman päivän päästä minä ja yksi suomityttö pyydettiin myös mukaan. Kuvauspaikalle mentäessä meillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Siinä hetki pyörittiin eri assistenttien kanssa kunnes meille selvisi, millaisessa kohtauksessa ollaan. Sitä sitten alettiin kuvaamaan ja kuvattiinkin montaa eri otosta ennen kuin tuli valmista. Kohtauksessa meidät myös "heitettiin" mereen eli  vaatteet kastui uudestaan kerta toisensa jälkeen. Illan hämärtyessä sitä jo toivoikin pääsevänsä lämpimään suihkuun heh. Varmaan kolmisen tuntia siinä yhteensä meni ja palkkaa saatiin kiitettävästi tehdystä työstä. Oli todella mielenkiintoista seurata siinä ohella ylipäätään elokuvan kuvauksia ja mitä kaikkea siellä tapahtui. Nyt sitten vaan odotellaan leffan valmistumista ja se pitää kyllä heti saada jotenkin käsiinsä.

Päivä Diamond Islandilla rentoutumassa

Pikku hiljaa saari alkaa tyhjenemään kavereista ja läksiäisbailuja onkin joka viikko. Hieman haikea mieli itselläkin, koska se myös tarkoittaa sitä, että kohta on itse lähdettävä. En kuitenkaan halua aikaani käyttää sen miettimiseen vaan koitan nyt vaan nauttia tästä kun vielä voin. Suomessakin on kuulema kevät ajoissa, joten kovasti pidän peukkuja pystyssä et olisi jo kesä kun saavun hih. Mutta se jää nähtäväksi.

Veera kiittää ja taas hetkeksi kuittaa :)

Täysikuu Langkawilla

Aina pakollinen sunset kuva