Elämää Langkawilla

Vähän on laiskasti jaksanut blogia päivitellä. Johtuneeko siitä, että täällä Langkawilla on nyt oltu helmikuun lopusta asti ja elämä on täällä melko rutinoitunutta ja arkista. Hah ja heti kun noin kirjotin niin alkoi itseäkin huvittamaan. Onhan tää nyt kuitenkin aika kaukana arkisesta... Koitanpa nyt siis vähän kertoilla, mitä kaikkea täällä on tapahtunut 1,5kk:n aikana.

Yksi asia, jota eniten odotin ennen tänne saapumista oli oma huone!! Sellaista ei ollut itsellä ollut nimittäin neljään kuukauteen. Oli mahtavaa päästä asettautumaan ja laittelemaan tavaroita omille paikoilleen. Ensi kerran sellainen fiilis et tää on nyt vähän kuin "varakoti". Aluksi oli hieman omituistakin olla yksin hiljaa (tai no usein kyllä musiikki pauhaa) omassa huoneessa, mutta nopeastihan tuohon tottui ja nyt on taas sellainen olo et vaikea kuvitella jakavansa huonetta kenenkään kanssa heh. Soluna guesthouse, missä siis asustan, on ihanan rauhallinen paikka. Vaikka tää onkin lähellä pääkadun sykettä niin silti on olo et olisi maalla kun on peltoa vaan näkyvissä. Kananpojat ja kissanpennut juoksentelee ympäriinsä ja meininki on mukavan rentoa. Todella suosittelen siis tätä paikkaa kaikille tänne tuleville!

Solunan pihamaata

Näkymä omalta terassilta

Aluksi aika kului akkuja ladatessa (haha oli taas niin raskasta tuo reissaaminen) ja kamujen kanssa hengaillessa. Päivät kuluu täällä hyvin helposti vaan tekemättä mitään ja ehkä tää onkin just sitä, mitä tarvitsee ennen Suomeen palaamista. Peruspäivän tekemistä on: aamupalan syöminen, rannalla käyminen, cenang malilla (ostari) käyminen, jonkun kamun työpaikalla hengaaminen, pyöräilyä paikasta toiseen, lounaan syöminen jossain/take away lounaan hakeminen Solunaan, joinain päivinä joogailua, ehkä pikku päiväunet, suihku (yleensä useita päivän aikana tästä kuumuudesta johtuen), päivällisen nauttiminen jossain raflassa kamujen kaa, istuskelua iltaisin joko kärtsän kantakuppilassa tai muussa rannan raflassa ja joinain iltoina matka jatkuu vielä muihin baareihin. Eli siis tiivistettynä elämä on melko simppeliä eikä tarvitse mitään kovin mutkikkaita asioita ajatella :)

Maijun kanssa Kärtsän kantakuppilassa

Sain nimeni yhden ravintolan edustalla olevaan kylttiin :)

Lähiviikkoina aika on kulunut myös eläinten parissa. Oon käynyt Bonton- nimisessä paikassa, joka on siis hotelli, mutta sen yhteydessä on löytöeläinten majapaikka sekä eläinten hoitoklinikka. Niinä aamuina kun oon jaksanut herätä "jo" klo 9 niin olen lähtenyt sinne ja ulkoiluttanut koiria pari tuntia. Koiria siellä on siis yhteensä 90 eli hurjan iso määrä. Täällä kun paikalliset ei niin koirista tykkää eikä niitä koteihinsa halua niin se tarkoittaa sitä, että Bontonin koirat sinne päätyessään sitten yleensä myös viettävät lopun elämäänsä siellä. Onneksi niistä kuitenkin pidetään hyvää huolta vaikka toki omaa sydäntä riipaisee esimerkiksi se tieto et karvakaverit pääsee vain kerran päivässä tekemään sen pienen lenkin. Bontonissa oon myös välillä ollut kissoja rapsuttelemassa, heitä harjailemassa sekä korvia puhdistamassa. Välillä on ollut sellaisia päiviä et ottaa koville nähdä eläinten kohtaloita, mutta niistäkin hetkistä on selvitty. Ehkäpä jonain päivänä itsekin voisin laittaa tuollaisen paikan pystyyn...

Bontonin lisäksi oon autellut Solunassa neljää kissanpentua. Heillä kaikilla on paha silmätulehdus. Klinikalla käytin kisuja lääkärillä ja tuomio oli se, että jos ei ala silmät paranemaan (kaikilla siis toinen silmä tulehtunut) niin koko silmämuna pitää poistaa. Kisut sai sieltä matkaan antibiootteja ja silmävoidetta. Eli tällä hetkellä mun päivän rutiineihin kuuluu myös heidän lääkitseminen ja silmien hoito. Pikkaisen alkaa olla jo paranemisen merkkejä eli toivon kovasti et kisuilla olisi vielä hyvä ja pitkä elämä edessä.

Miun pienet hoidokit <3

Solunan pomo Thomas eli Tomppa

Miun huonekaveri Carlo

Tampereen kaveri Anne oli täällä käymässä 10 päivää ja se oli mahtava juttu! Kiva saada tänne ystävä käymään ja näytellä paikkoja. Päivät kului turistihommia tehdessä ja rannalla lötköillessä. Kävästiin myös viikonloppua viettämässä Thaimaan puolella Ko Lipellä, missä oltiin pirkkojen kanssa jo alkureissusta käyty. Siellä taas rantailua, hierontaa ja hyvää ruokaa :) Tuntui Ansu ainakin rentoutuvan eli loman tavoite taisi olla saavutettu.

Näkymä Lipen majapaikan terassilta

Täysikuu Lipellä

Päästiin yhtenä sunnuntaina käymään paikallisissa häissä, joka oli taas mukava uusi kokemus. Sain lainaksi baju kurung (paikallisten naisten juhlavaate) asusteen ja eikun menoksi. Suurimmat juhlallisuudet oli jo ohitse, mutta siinä vaiheessa kun me paikalle saavuttiin niin siinä taisi olla ohjelmaa riittämiin. Kovasti paikalliset meitä tuijottelivat, oltiin varmaan aika kummallinen näky tuollaisissa kinkereissä. Kuvia otettiin paljon eri paikoissa hääparin kanssa ja nautittiin pöydän antimista. Kovin oli erilaiset häät kuin missä on ennen ollut.

Juhlatamineet päällä :)

Sitten yhtenä kohokohtana täällä on ollut elokuvan kuvaukset, joissa olin siis itse osallisena. Täällä kuvattiin malesialaista draamaelokuvaa, jonka olisi tarkoitus ilmestyä valkokankaalle ensi keväänä. Ensin kuvauksissa oli pari muuta täällä olevaa Suomalaista tyttöä ja siitä muutaman päivän päästä minä ja yksi suomityttö pyydettiin myös mukaan. Kuvauspaikalle mentäessä meillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Siinä hetki pyörittiin eri assistenttien kanssa kunnes meille selvisi, millaisessa kohtauksessa ollaan. Sitä sitten alettiin kuvaamaan ja kuvattiinkin montaa eri otosta ennen kuin tuli valmista. Kohtauksessa meidät myös "heitettiin" mereen eli  vaatteet kastui uudestaan kerta toisensa jälkeen. Illan hämärtyessä sitä jo toivoikin pääsevänsä lämpimään suihkuun heh. Varmaan kolmisen tuntia siinä yhteensä meni ja palkkaa saatiin kiitettävästi tehdystä työstä. Oli todella mielenkiintoista seurata siinä ohella ylipäätään elokuvan kuvauksia ja mitä kaikkea siellä tapahtui. Nyt sitten vaan odotellaan leffan valmistumista ja se pitää kyllä heti saada jotenkin käsiinsä.

Päivä Diamond Islandilla rentoutumassa

Pikku hiljaa saari alkaa tyhjenemään kavereista ja läksiäisbailuja onkin joka viikko. Hieman haikea mieli itselläkin, koska se myös tarkoittaa sitä, että kohta on itse lähdettävä. En kuitenkaan halua aikaani käyttää sen miettimiseen vaan koitan nyt vaan nauttia tästä kun vielä voin. Suomessakin on kuulema kevät ajoissa, joten kovasti pidän peukkuja pystyssä et olisi jo kesä kun saavun hih. Mutta se jää nähtäväksi.

Veera kiittää ja taas hetkeksi kuittaa :)

Täysikuu Langkawilla

Aina pakollinen sunset kuva