tiistai 6. toukokuuta 2014

Mun mentävä on

Tähän se sitten päättyy, mistä se alkoikin. Oon siis Bangkokissa. Tosin ei aivan kuin aluksi, koska silloin mulla oli mukana kolme ihanaa pirkkosta. Nyt kaikki huidellaan omilla teillämme ja on kovin outoa olla ihan yksin täällä.

Silloin reilu puoli vuotta sitten kun saavuttiin koin pienoisen kulttuurishokin. Pahoin pelkään, että shokki on pahempi palatessa Suomeen... Ehän mie muista kunnolla edes postinumeroani :D Lähteminen Langkawilta oli vaikeaa ja tuntui haikealta sanoa heippoja kaikille mahtaville ihmisille. Toisaalta tieto siitä, että ihania suomitypyjä näen kesällä Suomessa, helpottaa. Ja varmasti näen muitakin, koska eihän tää nyt viimeiseksi Langkawin visiitiksi jäänyt :)

Viimeisen viikon olin touhukkaan vauhdikas ja suhailin mopolla ympäri saarta seuranani matkatoveri Kikkis. Mopoilu oli mukavaa ja harmittikin et miksi en ollut sitä aikaisemmin jo uskaltanut kokeilla. No parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Hoidokkikisut käytin lääkärissä ja he voivatkin jo paljon paremmin. Varmaan loppuelämänsä heillä on toinen silmä vähän kummallinen, mutta onnellisia veikkosia ovat silti. Niitä höppänöitä tulee kyllä ikävä ja toki kaikkia muitakin Solunan kissoja.

Tänään matkustin 12h erilaisilla kulkuneuvoilla Langkawilta Bangkokiin. Perinteiseltä säädöltä ei toki vältytty, mutta siihenhän on jo aika tottunut. Nyt tosiaan väsyneenä hotellilla ja huomena aamulla aikaisin taas kentälle, jolloin alkaa 18h matkustus kotiin.

Fiilikset on ristiriitaiset ja väsymys kova. Ehkäpä siis Suomesta käsin teen vielä yhteenvetoa reissusta kun saan ajatuksia kasaan...

Ihana Aasia jääkööt tällä erää ja katsotaan mitä Suomella on tarjota.

Iso kiitos vielä pirkkosille täälläkin, teitte matkastani unohtumattoman. Ja toki kiitos muillekin ihanille immeisille kaikesta!

Adios!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti