Viidakkoseikkailulla Cameron Highlandseilla

Vietettiin kolme paivaa Cameron highlandseilla lahinna luontoa tutkien. Heti alkuun meita jarkytti viileys, taalla on "vain" noin +20 astetta. Ei siina muu auttanut kun laittaa pitkaa housua ja paitaa paalle. Majoituttiin Father's guesthousessa, joka todella on suosittelemisen arvoinen paikka: todella siistit huoneet & vessat, ystavallinen henkilokunta, leppoisa tunnelma ja paljon uusia tuttavuuksia. Ensimmaista kertaa majoituttiin 10 henkilon dormissa ja kokemuksen ollessa niin hyyva, teemme nain varmasti jatkossakin. Helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin!

Muuten kyla (Tanah Raja) on melkoisen pieni eika aktiviteetteja itse kylassa ole paljoa muuta kuin syominen. Paljon intialaisia ravintoloita, joissa nautimme edullista ruokaa joka paiva.

Ensimmaisena paivana oltiin taas turisteina ja lahdettiin opastetulle kierrokselle. Heti ensimetreilla tuli sellainen olo et onneksi lahdettiin, koska opas oli melkoisen hupaisa veikko. Liikuttiin isolla jeepilla, silla toisinaan maasto ja tiet olivat jyrkkia&kuoppaisia. Cameronin alue tuottaa suurimman osan Malesian teesta, joten ensimmaisella pysahdyksella ihailimmekin valtavan kokoista teeplantaasia. Opas kertoi meille mm. teen olevan alunperin Burmasta, josta Kiinalaiset kavivat sen itselleen varastamassa. Kuitenkin yleisesti ajatellaan teen tulevan Kiinasta, koska siella teeta alettiin teollisesti tuottamaan. Opas kertoi myos huvittavan tarinan siita, kuinka kiinalaiset uskovat teen syntyneen. Tarina kertoo, etta joku kuuluisa keisari oli ottanut paivaunia tuolissaan keskella teeviljelmaa. Hanella oli ollut muki kadessa ja kuumaa vetta mukissa. Keisarin nukkuessa mukiin oli lennellyt teelehti. Herattyaan keisari otti horpyn mukista ja totesi "aaa tamahan on maukasta". Tapahtuneen jalkeen han kaski alamaisensa keraamaan teelehtia ja nain teeta alettiin valmistamaan. Aivan varmasti kiinalaiset uskovat sumeilematta taman tarinan :)

Seuraavaksi kaytiin ihailemassa maisemia Cameronin korkeimmalla huipulla. Onneksi ilma oli suht selkea ja nakymat olivat mahtavat. Seuraavaksi opas vei meidat "mossy forestiin" kavelylle. Siella viilean kosteassa viihtyi monenlaiset laakekasvit ja muut kummajaiset.

"Viidakosta" selvittyamme mentiin tutustumaan teetehtaalle ja nahtiin kaytannossa, miten teen valmistusprosessi etenee. Opasettu kierros oli mukavaa vaihtelua omatoimisille retkille. 

Paatettiin hypata kyydista pois jo aikaisemmassa kylassa ja seuraan liittyi myos muutama uusi tuttavuus. Paatettiin kavella n.5km matka hostellille luontopolkua ja kas kummaa taas meidan tuurilla alkoi vetta satamaan ihan kunnolla kun startattiin. Eipa siina muu auttanut kun vanha kunnon monojono. Kylla meinaan oli hyva fiilis kun paasi takaisin hostellille.

Luonnosta/kavelysta innostuneina paatimme seuraavana paivana lahtea omalla 6 hengen seurueella omatoimikavelylle sademetikkoon. Vetta oli tosiaan sadellut vahan valia, joten tiedossa oli et saattaa olla hieman liukasta. Lisaksi tiedettiin et kavely on vajaa 6km sisaltaen kevyen laskun ja sitten vahan tiukemman nousun. Reipas retkue lahti matkaan uhmaten sadetta (taas jalleen).

 Alkupatka meni aikas kivuttomasti, mutta sitten alkoi jyrkemmat laskut & liukkaammat rinteet. Ajoittain polulla myos oli valtavia puita kaatuneena, joten piti kayttaa hetkinen sen miettimiseen, etta miten paasee eteenpain. Onneksi matkassa oli kaksi salskeaa miesta, joiden apua kylla tarvittiin. Luonto oli sen nakoinen, etta odottelin valilla jopa Tarzania saapuvaksi mut ei se tullut...hoh.

Laskeuduttiin tosiaan rinnetta alas ja paadyttiin vihannesfarmille. Siella pieni huili ennen todellista koitosta: tooodella jyrkka nousu. Ylamakea lyhyilla kintuillani tahkotessa meinasi alkaa jo huumori loppumaan, mutta taas kerran porukan tsemppi auttoi jaksamaan loppuun asti. Kylla oli muuten vasynytta porukkaa tan reissun jalkeen ja loppupaiva menikin rauhaisissa merkeissa hostellilla. Reissun jalkeen mietin et toisinaan on parempi kun ei tieda mihin ryhtyy, menee vaan ja katsoo mita siita seuraa. Voikin kokea mahtavia juttuja ja vaikka jopa ylittaa itsensa :) Tama siis miun kokemus, koska oon porukan heikkokuntoisin hehe.

Cameron Highlandsista jai siis kateen paljon hyvaa oloa luonnon laheisyydessa. Valilla oli mukavaa tuntea viilea tuuli ja hengitella raitista ilmaa. Paikkaa voi kylla suositella kaikille luonnosta, vihanneksista, teesta, intialaisesta ruuasta ja rauhasta nauttiville. Hyva olikin vahan rauhoittua, silla eilen saavuttiin hektiseen Kuala Lumpuriin. Taalla vilinaa riittaa ja jouluhossotysta on joka puolella... Lisaa paivitysta taalta sitten myohemmin!

ps.toivottavasti teksti on ihan luettavaa vaikkakin huomannette rakkaiden suomi-kirjainten puuttumisen :) 

Hyvää huomenta Langkawi!

Miun hyvä huomen alkoi pitkällä ja rauhallisella aamulla kotona torkuten ja kirjaa lukien. Siirryin aamutoimien jälkeen uljaalla menopelilläni, pyörällä, paikalliseen Breakfast bariin aamiaiselle, jonka kruunasi poikien, Ponyn ja Omarin livemusiikki. Nyt on sellanen kutina, että tästä tulee hyvä päivä! Good morning world!

Kuuleeko reissupirkot, täällä Makkonen

Reissupirkot, eli Anu, Veera ja Noora lähti viime perjantaina tutkimaan muuta Malesiaa. Matkanjohtaja Makkonen jäi kuitenkin Langkawille.

Ajatuksena oli hengailla ja rentoutua täällä ennen Singaporeen matkustamista (liput varattu LGK-SIN 13. Joulukuuta), mutta kuinkas sattuikaan - löydän itseni jo muutaman päivän löhöilyn jälkeen auttamasta kaveria ja saan siitä pientä korvausta. Työskentelen siis matkatoimistossa ja myyn turisteille erilaisia retkiä ja bussi/paattilippuja muihin Malesian ja Thaimaan kohteisiin. Minkäs sitä luonteelleen voi ;) ja singapore-kuala lumpur- reissun jälkeen palaan joka tapauksessa takaisin tänne, joten on hyvä olla tekemistä ;)

Muutin tyttöjen lähdettyä omaan huoneeseen, joka on superkiva ja sijaitsee lähellä Ainoa. Maksan huoneesta paikalliseen hintatasoon nähden ehkä pikkasen enemmän, mutta aiempien kokemusten myötä viisastuneena tärkeintä on turvallisuus ja siisteys. Murtautujat ja bed bugsit pysynee loitolla :)

Ny syyään!

Pirkkojen tiet tosiaan eros hetkeksi kun Maiju jäi viettämään Langkawielämää ja myö muut seilattiin Penangille. Ollaan ihan parhailla pelipaikoilla kun asutaan aikalailla Georgetownin keskustassa. Penangilla asuu PALJON kiinalaisia, minkä huomaa erityisesti täällä Chinatownissa. Kiinan kieltä kuulee ja näkee niin paljon, että välillä on vaikee muistaa, että ollaan edelleen Malesiassa, ei Kiinassa. Lähellä on myös Little India, joka taas on kokonaan ihan oma maailmansa täynnä intialaisia, kultaa ja kimallusta ja bollywoodmusiikkia. 

Tärkeintä mitä Penangilla täytyy tehdä on syöminen. Näin sano reissaajan raamattu Lounari ja muut lähteet. Siinä myö ollaan onnistuttu hyvin. Ihan lähellä on Red garden eli food paradise eli night market, jossa erilaiset ruokakojut reunustaa isoa pöytärykelmää. Homma toimii niin, että valitset pöydän, käyt tilailemassa eri kokuista mitä haluat, kerrot pöydän numeron ja tilaukset tarjoillaan hetken päästä pöytään. Taustalla soi lujaa paikallinen musiikki (tai joinaki iltoina on myös live-esiintyjiä), valot välkkyy, joulukoristeet kimaltaa, tukka hulmuaa tuulettimien tahdissa, ihmiset mesoaa ja jokapuolelta tulee nenään erilaisia tuoksuja ja hajuja. Aikahektistä, mutta todella näppärä tapa maistella vähän kaikenlaista! Ihan meijän suokkari!!

Lähellä on myös hauska Reggae club. Pieni baari, jonka terassi levittäytyy jalkakäytävälle ja ajotielle. Omistajalla pn kiva tapa raivata uusille asiakkaille tilaa jo täysistä pöydistä ja esitellä tyyppejä toisilleen. "Hei, nää on Suomesta, tehkääs vähän tilaa! Suomalaiset sanokaa moi ausseille", jne. Samalla taktiikalla ollaan tutustuttu kivoihin sakemanneihin, ranskalaiseen, ausseihin ja brittiin. Samassa pöydässä istuttiin myös yhtäkkii ruotsalaisten vieressä ja pian selvis, et ne on ollu yhtä aikaa Langkawilla meijän kans ja tuntee meijän Ainon!

Ruuan ja reaggaen lisäks ollaan huvitettu itteemme shoppailemalla, ajelemalla paikallisbusseilla, vierailemalla Penang Hillillä ja Spice gardenissa. Hilliltä oli huikeet näkymät ja juna, jolla sinne kavuttiin oli aika metka. Spice gardeniin satuttiin tuurilla kun ajettiin bussilla biitsin ohi. Sitä meille oli kyllä suositeltuki, joten ei huono sattuma. Puutarhassa oli lähinnä kasveja. Tietysti. Vaikutti vaan, ettei nyt ollu ehkä oikea vuodenaika tai kasvukausi vierailla siellä...

Ja loppuun viel säännöt, jotka koski Hillille vievää junamatkaa. Ei saa ärsyttää kanssamatkustajia, hevospelit kielletty ja mitä näitä nyt olikaa...

Kuukautiset

Kuukausi seikkailua takana. Ekaa kuukautta ja vikaa iltaa Langkawilla juhlitaan Skipboilulla (kuinkas muuten) paikallisoppaidemme seurassa.

Huomenna matka jatkuu taas!

"saarelt saareen mä sukellan pinnan alla"

Tänään päätettiin olla turisteja ja käytiin tekemässä island hopping eli saarelt saarelle hyppely veneellä. Aamulla ilma oli hieman pilvinen, mutta se oli mukavaa vaihtelua. Satamassa meitä ensin pompoteltiin paikasta toiseen (perus paikalliseen tyyliin), jonka jälkeen kuitenkin päädyttiin oikeaan paattiin. Ensimmäinen pysähdys oli bregnand maiden lakella. Ennen saarella rantautumista ihmeteltiin saaren muotoa, joka on tosiaan kuin raskaana oleva nainen makaamassa. 

Saari vilisi apinoita,jotta varustauduttiin heti satamassa laittamalla kiviä taskuun (hyvä kikka hätyyttää apinoita on heittää kiviä niitä kohden, ei toki kuitenkaan osua). Järvi oli keskellä saarta ja todella kaunis paikka. Kuitenkin mielen täydellistä rentoutumista häiritsi "muutama" muukin turisti. Järvestä elää sellainen legenda, että jos siellä käy uimassa niin tulee raskaaksi. Monnikalojen takia emme kuitenkaan uskaltautuneet... 

Vettä rupesi vihvomaan eli paluu paatille ja kohti seuraavaa kohdetta, joka oli kotkien syöttö paikka. Veneestä porukat heitteli veteen ruokaa, jota nälkäiset kotkat kävivät napsimassa. Olipa joukkoon eksynyt myös yksi kotkia isompi lokki. Tässä kohtaa meren käynti oli jo melkoista ja vettä tuli, mikä hieman pilasi tätä luontohetkeä. Matka seuraavaan kohteeseen oli pomppiva ja märkä. Menimme saarelle, josta ensimmäisenä bongasimme no toilets here-kyltin eli ristimme saareen vessattomaksi saareksi. 

Hyvällä ilmalla varmasti upea paikka, mutta sateen takia kökötimme vaan paikallaan Lonely planetia lukien. Matka saarelta lähtösatamaan heikotti ainakin Anua kovasti, mutta siitäkin selvittiin tiimin voimin. Takaisin satamassa meitä odotti reissun kohokohta: meistä lähtöhetkellä napatut kuvat, jotka oli painettu lautasille. Oltiin meinaan taas jälleen kerran sen näkösiä et meillä on tooosi hauskaa täällä.

Päivä oli mukavan turistinen, vain sade haittasi hieman menoa. Kuitenkin veneellä liikuskelu ja paikkoihin tutustuminen tuolla tavalla on enemmän kuin suositeltavaa!

Muuten sadepäivä on sujunut erinäisissä paikoissa istuskelemalla, syömällä ja juomalla. Välillä kiva ottaa rennomminkin eikä heilua paikasta toiseen hektisenä.

Perjantaina reissupirkot hajautuvat: maiju jää langkawille ja muut pirret matkustavat Penangille.
 

Makkosen macramematkat

*Teknisistä ongelmista johtuen blogi laahaa perässä ja vanhoja päivityksiä tulee aina kun päästään nettiin (jaksetaan kävellä Starbucksille)*

Makkosen (Maijun) seuramatkat on muuttanu muotoaan menneiden viikkojen aikana moneen kertaan. On ollu esimerkiks Makkosen jumppamatkat (halloween Krabilla), Makkosen musiikkimatkat (lähes joka ilta ja kaikkialla), Makkosen makumatkat (siellä täällä ravintoloissa), Makkosen viinimatkat (Langkawi), Makkosen jumitusmatkat (3 päivää Koh Jumilla), Makkosen tuktukmatkat (sunnuntaiajelu Koh Lantalla), jne. Tänään olimme Makkosen macramematkoilla. 

Ainon kaveri Gio tekee työkseen koruja macrametekniikalla  ja hän halusi tarjota myös meille mahdollisuuden päästä kokeilemaan korujen tekoa. Kokoonnuttiin aamulla ihanan Sarahin ihanaan taloon ja alettiin vääntän lankoja solmuun Gion kärsivällisessä ohjauksessa. Päivä hujahti ohi huomaamatta kun oli vaihteeks vähän erilaista mielenkiintosta puuhaa käsille. Opittiin erilaisia solmimistekniikoita ja väsättiin kasa tiimikoruja itellemme. Saattaa olla, ettei enää palatakkaan Suomeen vaan jäädään tänne Giolle töihin...

Räikeitä kulttuurieroja

Malesialainen (ja ylipäätään koko aasialainen) kulttuuri eroaa Suomesta (ja euroopasta) monessa kohtaa ja hyvin monella tapaa. Perinteiset "Yes, yes! Eikä mitään siltikään tapahdu" ja "Two minutes, maybe ten! Eikä mitään tapahdu, ainakaan tänään" sekä kaikenlaiset ruoka-, juoma-, vessajutut, ymsyms. on tietty kaikille itsestään selvyyksiä ja jokapäiväsiä, joihin ei enää oikeestaan edes kiinnitä huomiota. Eilinen muuten ihan tasasen kiva päivä sai pikkasen lisäväriä kahdesta vähän räikeemmästä kulttuurien kohtaamisesta.

Päätettiin aamupäivällä lähtee muutaman kymmenen kilsan päähän Kuahiin shoppaileen. Koska kukaan paikallisista kavereista ei joutanu lähtee meitä kuskaamaan, eikä kukaan meistä halunnu ajaa autoa, joka oltais saatu lainaksi, päätettiin ottaa taksi. Liikennettä ei ollu mitenkään kauheena ja meijän kuski lasketteliki menemään ihan miehekästä vauhtia. Yhtäkkii isossa risteykessä  (meille palo vihreet) meijän kaistalle, suoraan eteen kurvaa nuori mies motobaikilla. Hirvee jarrutus, hetki arpomista osuuko vai ei, nuoren miehen kauhistunu ilme ja BÄNG!! Nopee vilkasu taaksepäin ja luojan kiitos mies nousee ite ylös selkäänsä pidellen, hyppää mopon romun kyytiin ja ajaa vihasen näkösenä pois. Kuski jatkaa rauhallisena matkaa, mut pysähtyy kyllä vähän matkan päässä tien varteen, jonne mopoki on parkkeerannu. Odotettiin hirveetä selskaa, mut ei. Kaveri kävelee vaan ohi (ilmesesti hakemaan tippunutta omaisuuttaan) ja me jatketaan matkaa. Ei poliiseja, ei ambulanssia, ei utelua toisen kunnosta. Huhhu. Onneks kukaan meistä ei ajanu!!

Illalla päätettiin lähtee tsekkaamaan tilannetta Tengahille, jossa oli mainosten perusteella ollu päivällä jotain isoa paintballhässäkkää ja nyt illalla jotkut superbeachpartyt (isoja nimiä dj:nä, jne). Muutamien avustavien tahojen ansiosta päästiin alueelle ilmatteeks (liput 70ringettiä eli vajaat 20€ eli aika törkeen kalliit), mikä oli hyvä, koska ei oltu kauaa ehditty olla kun paikalle paukkas normipoliisit sekä uskontopoliisit. Normipoliisin puolesta kaikki ois varmaan ollukki ok, mutta koska myös muslimipoliisit tuli paikalle bileet loppu siihen. Muslimipoliisien hommana on siis pitää rotia, ettei tän uskonnon jäsenet käytä päihteitä, seurustele vääräuskosten naisten kanssa, elä avoliitossa tai tee mitään muutakaan epäasiallista. Meitä tää tilanne ei tietenkää koskettanu muuten ku meijän kanssa hengailevat paikalliset häipy poliisien tullessa vähin ääniin, hyvin nopeesti paikalta. Istuskeltiin muutenki sivummalla rantsussa, niin ei nähty koko selskaa. Vaikka poliiseilla ei ois minkäänlaisia näköhavaintoja, tms. esim alkoholin käytöstä on heillä kuitenki oikeus pidättää ihmisiä ja viedä testeihin. Se mitä testeissä paljastuu määrää sitten selviääkö sakoilla vai pääseekö vankilaan.

Että sellanen poliisi.

Maasta maahan ja maassa maan tavalla

Viis päivää sitten heilautettiin ittemme Lipen rannassa speedboatiin ja 45 minsaa myöhemmin olimme saapuneet Malesiaan Langkawille. 

Paikallisoppaamme Ainon avulla löydettiin  guesthouseemme (no oltais löydetty ilman Ainoaki, koska Langkawi on näille muille pirkoille tuttu paikka jo ennestään) Cenang beachin tuntumaan. Meille varattu asumus (2h ja keittiö) osottautu aikamoiseks homepesäks, mutta saatiin se onneks vaihdettua huoneeseen ihan uudessa talossa. Toisesta huoneesta ja keittiöstä tosin jouduttiin luopuu, mut yhden huoneen asumisestahan meillä on vaan hyviä kokemuksia Krabilta. Ja on ihan kiva, että pystytään nyt myös hengittämään.

Mitään kovin ihmeitä ei olla ehditty tekeen. Pelattu aika paljon Skipboa ja moikkailtu tuttuja siellä täällä (eli jokapaikassa), joita varsinki Makella, joka on täällä ties kuinka monetta kertaa, riittää. Ja lähinnä juhlittu synttäreitä. Niinku nyt kolme viimestä päivää. 

Make tosiaan täytti vuosia ja paikalliseen tapaan niitä juhlittiin jo ite synttäripäivän aattona. Hengailtiin ilta rannalla, josta suunnattiin humpille paikalliseen menomestaan. Seuraavana päivänä juhlat jatku päivällisellä, jonka paikaksi sankari valitsi rehellisesti mäkkärin. Kolmansiin juhliin saatiin lisää suomalaisvahvistusta ja toinen sankari. Oltiin järkätty tyttöin kaa Maijulle ja Anuliinalle (ei siis meijän Anu-Nanu) ylläriksi biitsiolympialaiset. Kymmenottelussa ratkastiin Tengan beachin mestaruus Reissupirkkojen ja Lomajormien välillä. Hauskan päivän jälkeen poikettiin hakee joka torstaiselta nightmarketilta ruokaa ja suunnattiin Ainon ja Kodin kotiin herkuttelemaan. Ja että juhlat olis ollu täydelliset päätettiin ne karaokekopissa hittejä lauleskellen. Nyt saapi kyllä riittää synttärit vähäks aikaa.

Päätettiin jumittaa täällä nyt reilu viikko. Tämmönen pieni stoppi onki kyl paikallaan. Kahessa viikossa 6 eri paikkaa on vieny meistä toistaseks voimat. Nyt otetaan iisisti ja parannellaan flunssia.