Turistiloma Boracaylla, jotta jaksoi taas matkata!

Pirkot rantautui Boracaylle piitkän matkustuksen jälkeen. Tyypilliseen tapaamme meillä ei ollut etukäteen majoitusta varattuna,joten edessä oli majapaikan etsintä. Tricyckle kuski jätti meidät station 3selle, joka on "rauhallisempaa" aluetta. Jonkun hetken etsinnän jälkeen huone löytyi ja mikä parasta melko läheltä rantaa. Seuraavana olikin hirvee nälkä eli ruokapaikan etsintä. Tää olikin vaikee rasti, koska lähdettiin tietämättämme kohti pahinta turistirysää, jossa raflat oli lähinnä resorttien paikkoja tai pikaruokaloita. Tässä kohtaa meille siis jo selvisi, että Boracay todella on täynnä turisteja, etenkin aasialaisia sellaisia.

Boracay on siis Filippiinien turistirysä. Sitä ei voinut kuitenkaan jättää väliin, koska olihan se vaan nähtävä omin silmin. Ja kyllähän se ranta oli toki upea:valkoista hiekkaa, palmuja ja turkoosia vettä. Miinuksena vaan se et muutama muukin halusi nauttia siitä meidän lisäksi. Kuitenkin suurin osa ajasta Boracaylla vietettiin rannasta nauttien, joko päivällä siellä löhöillen tai illalla reggaebarissa musiikkia kuunnellen (bombom bar). 

Yhtenä päivänä päätettiin turistoida oikein kunnolla ja lähdettiin ryhmämatkalle island hoppingille. Noh veneessähän oli me ja parisenkymmentä aasialaista turistia... Kaikki voi varmaan kuvitella kuinka "rentouttava" päivä oli :D pelkästään jo snorklaaminen aasialaisten kanssa on todella suuri hässäkkä:ensin säädetään välineiden ja pelastusliivien kanssa, sit hässäköidään et miten sinne veteen pääsee ja sit vihdoin ku sinne pääsee niin pärskytellään korkeintaan parin metrin päässä veneestä. Ja toki kaikissa vaiheissa on joku ottamassa kuvia hah. Paatti myös keinui todella paljon isojen aaltojen takia, joten maisemista ei oikein pystynyt nauttimaan. Viimeisenä pysäkkinä kierroksella oli rauhallinen biitsi nimeltä Buka. Siellä ei onneksi niin paljoa vilissyt turisteja kuin Boracayn päärannalla. Kaikki pirkot oli tyytyväisiä kun tää turistimatka päättyi ja siinä samassa myös päätettiin et sai olla viimeinen turistireissu filippiineillä.

Jos siis kaipaat vilskettä ja vilinää, paljon aasialaisia turisteja, erilaisia järjestettyjä retkiä, kaunista rantaa ja turkoosia vettä, menevää yöelämää, kalliita hintoja ja tanssivia kokkeja niin Boracay on juuri sopiva kohde. Meillä kaikilla oli se olo, että onhan se nähtävä kun Filippiineillä kerta ollaan. No nyt se on nähty eikä uudestaan tarvii mennä ilman todella painavaa syytä.

   Tanssivat kokit

   Näinkin voit käyttää aikaasi boracaylla...

Boracaylta kun lähdettiin niin matkattiin päivä bussilla Iloiloon. Siellä yksi yö ja seuraavana päivänä lentokoneella Cebuun. Siellä taas yksi yö ja seuraavana aamuna herätys klo 4 aikaan, koska lähdettiin aamupaatilla kohti Siquijorin saarta. Päivä menikin siinä matkustaessa taas vaihteeksi, mutta kyllä se sitten palkitsikin kun päästiin perille...

Eli varaa paljon aikaa kun matkustat Filippiineillä saarelta toiselle. Välimatkat on yllättävän pitkiä ja etenkin hitaita. Lentokoneilla liikkuminen helpottaa, mutta jos vasta varaa lennon kovin lähellä lähtöä niin hinta voi tulla kalliiksi. Meillä jäi kaikista käytetyistä kulkuneuvoista hyvä fiilis vaikkakin täytyy muistaa, että odottelemaan saattaa joutua ja matkoilla voi tulla yllättäviä pikku käänteitä. Onneksi tähän mennessä kaikki käänteet on ainakin sitten lopun perin olleet ihan hauskoja. Eli 3,5 vikkoa Filippiineillä on todella lyhyt aika, eikä kannatakkaan yrittää nähdä kaikkea. Jääpi sitten tutkittavaa seuraavaankin kertaan :)

Toinen yleishuonio filippiineillä on asiakaspalvelun tökkiminen ja hitaus. Täällä on ollut ihan normaalia se et odotat ruokaa tunnin. Elä siis mene ravintolaan jo valmiiksi kauheassa nälässä, koska siinä käy sitten huonosti... Filippiinit on siis näitä muissa vierailtuja maita jäljessä kyllä asiakaspalvelun tehokkuudessa: raflaan mennessä usein joukko tarjoilijoita näpylöi puhelimiaan tai juoruaa keskenään. Saatat joutua odottamaan pitkään ennen kuin kukaan edes tulee ottamaan tilausta. Voi olla myös ettei tarjoilija osaa sanoa, mitä tiettyihin ruokiin tulee tms. Jos annat palautetta palvelusta niin eipä tarjoilijoita tunnu paljoa hetkauttavan. Sitten odottelet ruokaa yleensä tooodella pitkään (vaikka siellä ei edes olisi paljoa muita asiakkaita) ja syötyäsi odottelet, että pystyisit maksamaan. Filippiineillä siis työtahti on todella rennon letkeä eikä stressiä tunnuta ottavan oikein mistään. Ja kun tähän alkaa tottumaan niin hiipii ajatus mieleen, että kenties suomella olisi opin paikka... Pikkasen täälta mallia sinne suomen työpaikoille, jossa duunia yleensä painetaan jatkuvalla tahdilla ja tulosta on synnyttävä. Aivan varmasti nimittäin filippiiniläiset on yleisesti ottaen tyytyväisempiä työhönsä ja työpaikkoihinsa kuin suomalaiset. Semmonen paatos tällä erää :D

Elämä on laiffii

Hui, viime päivityksestä on viikko aikaa ja sille ajalle on mahtunut monenlaisia uusia tapahtumia. Kuumuus ja kuivuus senkun jatkuu, vaikka parina iltana hieman vettä onkin satanut. Langkawi kaipais tällä hetkellä oikein kunnon sadepäivää. 

Eläimetkin läkähtyy.

Jonna ja hänen veli Antti saapui Langkawille ja asutaan samassa guesthousessa. Heidän kanssa on tullu vietettyä jonkin verran aikaa niin rannalla löhöten kuin paikkoja Antille esitellen. Jonnahan on siis jo ns. Langkawin suomalaisia, joten Antti on saanut kulkea pääasiassa meidän perässä. Oltiin tuossa yhtenä päivänä rannalla auringonottohommissa niin jouduttiin valitettavasti todistamaan ikävää kolaria, jossa 8-vuotias ruotsalaispoika jäi vesiurheiluyrityksen auton alle. Tää ruma tapahtuma kävi siis rannalla. Ei auttanut muu kuin lähteä apujoukkoihin ja itse soitin ambulanssit ym. ensihoidon paikalle. Poika oli onneksi tajuissaan, mutta hyvin kivuissaan ja peloissaan. Myöhemmin kuultiin, että hänet oli lähetetty mantereelle sairaalaan, sillä kärsi sisäisestä verenvuodosta. Tuon päivän kuviot on paljon pyöriny mielessä, tullu uniin ja ylipäätänsä aiheuttanut inhoa ja raivoa autoja kohtaan rannalla. Autoja käytetään vesiskoottereiden siirtämiseen, mutta miksi ihmeessä niitä täytyy siellä päivällä olla? Ihme touhua :( tällä hetkellä tietoa ei ole pojan tilasta, mutta toivottavasti hän paranee pian. 

Jooga. Minä, Maiju Taskula, en aio koskaan mennä joogaan, sillä se ei voi olla miuta varten. Noh, toisin kuitenkin kävi ja hups.. kolmas kerta jo takana ;) Hathajoogaa on siis kokeiltu ja se on ihan mielettömän siistiä. Tää taas todistaa, kuinka koskaan ei pitäis sanoa ei koskaan :) 

Nyt täällä odotellaan jo keskiviikkona saapuvia reissupirkkoja ja tarinoita Filippiineiltä. Neljä kuukautta on reissua takana ja oman elämän oppitunteja on käyty, saatu uusia kokemuksia, koettu hetkellisiä onnellisuuden tunteita ja... Kiteyttäisin et miu elämä on kyl aika siistii täällä just nyt. 

Matti Nykänen sanois tähän kohtaan et elämä on laiffii!

Helteestä johtuen iholla tuntuva lämpötila on 39 astetta

Kuten otsikosta jo voi päätellä, niin Langkawilla on ollu todella kuuma. Vettä ei oo satanut kahteen puoleen kuukauteen ja päivät tuntuu toisensa jälkeen aina vaan painostavimmilta.

Cenang beach.

Elo ja olo täällä on sisältänyt vähän töitä, rauhallisia aamuja, kavereiden kanssa hengailua, biitsillä lötköilyä ja lenkkeilyä sekä välillä joitakin kissanristiäisiä ja iltamenoja. Elämä pyörii pääasiassa Cenangin alueella, mutta ajatuksia olisi tehdä pieniä retkiä muualle saaren osiin. Kunhan nyt sais vaan aikaiseksi :) 

Töistä mainitsinkin - auttelen siis aamupalan teossa Soluna guesthousessa neljänä aamuna viikossa. Palkan takia pientä osa-aikatyötä en siis tee vaan tarkotus on vähä luoda rutiineja ja jotain säännöllisyyttä elämään, ettei vuorokausirytmi ihan käänny päälaelleen. Se tapahtuu täällä niin kovin helposti. Langkawi style.

Auringonlasku Cenangilla. 

Hengailua kaverin työpaikalla Tengahilla.

Täällä päin monet eläimet jostain syystä lisääntyy juuri nyt. Kissanpentuja kaikkialla..

.. Ja kananpoikasia..

Miun tyypillinen ateria - kanaa paprik(ei siis paprika)kastikkeessa ja riisiä.. Nii hyvää!

Tässä siis vaan lyhyesti kuulumisia miun menosta Langkawilla. Elämä on jokseenkin samanlaista päivästä toiseen joten hurjan paljon siitä ei oo kerrottavaa. Jos jotai päheetä teen tai tapahtuu niin kirjottelen siitä sitten erikseen :)

Paikka, jonne palaamme!

Ollaan oltu viimeset viis päivää lomalla, joten blogikin on jääny päivittämättä. Mutta nyt siis El Nidoa Boracaysta käsin:

El Nido on viihtyisä pieni saari ja todella rento paikka hengailla. Ihan meijän kaikkien suosikki! Maisemat on jotain sanoinkuvailematonta ja paikalliset niin kovin avuliaita, iloisia ja mukavia. Ihan erilainen fiilis kun esim. Thaimaan vastaavilla pikkusaarilla. Jotenkin aidompaa!

Majapaikaksi meille arpoutu pieni huone pienessä talossa yhdellä sängyllä. Minkäänlaisen majapaikan löytäminen ei ollu mikään helppo homma, koska kiinalaisen uuden vuoden jälkimeiningeissä kaikki paikat oli melkolailla "full booked". Meille sattu avulias tricycelkuski, joka ajelutti meitä ympäriinsä ja kyseli meijän puolesta huoneita sellasistaki paikoista, joista ei ite oltais osattu mennä kysymään. Sänkyyn mahduttiin ihan hyvin kolmisinki, mutta aamukuuden ja puolenpäivän välillä pois olevat sähköt aiheutti meille hikisen nihkeitä aamuöitä. Koko saarelta tosiaan katkee sähköt joka aamu kuudelta. Saaren pienuudesta kertoo seki, ettei sieltä saa mistään nostettua rahaa ja vaihtorahojakin voi olla vaikee saada isoista seteleistä.

Maisemien ja älyttömän kirkkaan veden takia tehtiin island hopping ja snorkling -retki. Ja se kyllä oliki siistein näistä tämmösistä retkistä mitä ollaan tehty! Maisemien lisäks snorklauspaikat oli aika todella jees.

Kuten melkein kaikkialla muuallaki niin myös täälläki paikallisesta reggaebaarista tuli meijän kanttis. Hyvää ruokaa, livemusiikkia, varpaat hiekassa ja kivoja ihmisiä seurana. Käytiin tiukkoja Suomi-Ruotsi väittelyitä, opittiin, että Israelissa kaikki naisetkin käy armeijan, joka kestää kaks vuotta ja kippisteltiin juuri kihlautuneen pariskunnan kanssa. Löydettiin myös parhaat falafelit ja hummukset ikinä paikallisesta kasvisravintolasta!

Vähän haikeilla mielin jätettiin Nido ja matkattiin takasin Puertoon. Pientä jännitystä paluumatkaan järjesty minivanin jarrujen jumitellessa heti lähtiessä. Kuski hoiti homman roplaamalla ite jarruja ja pelashan ne sitten. Matkalla törmättiin myös tiellä vaeltavaan lehmälaumaan, jota paimennettiin näppärästi tricyclellä. Tai siis ei törmättytörmätty ku ne jarrut sitten toimi kuitenki!

Fiiliksissä Fillareista

Nopea pysähdys yhden yön taktiikalla Manilassa veny jatkolentojen takia kahteen yöhön. Manilasta ei oo juurikaan kerrottavaa. Käytiin mäkkärissä ja ostoskeskuksessa. Kellään ei ollu hinkua jäädä kaupunkiin, eikä tehdä siellä mitään turistijuttuja. Likanen, ahdistava, vaarallinen... Siks oltiinki helpottuneita kun saatiin lento Puerto Princesaan puolillepäivin.

Onkohan kukaan koskaan joutunu vahingossa väärään koneeseen ja lentäny sen mukana ihan johonki muualle ku piti? Sitä pohdittiin koneessa istuessa ja lähtöä ootellessa, koska koneen kuulutuksista ei juurikaan saanu selvää, paitsi sen, ettei siinä kyllä mainittu mitään Puerto Princesasta. Pohdittiin myös kehdataanko kysyä lentoemännältä mihin oikeen ollaan matkalla. Ei kehdattu. Myöhemmin saatiin kuulutuksistaki sen verran selkoa, että niissä puhuttiin Palawanista eli saaresta, jonka pääkaupunki Puerto on. Päästiin siis sinne minne haluttiinki! 

Puerton lentokenttä oli pieni ja sympaattinen paikka. Muuten ei ois välttämättä edes ymmärtäny olevansa lentokentälle ellei pihaan olis parkkeerattu lentokoneita. Kentältä otettiin tricyclekyyti hostellille. Tricycle on siis kolmepyöränen mopo, jonka kyljessä on pieni koppi matkustajille. Periaatteessa kyytiin mahtuis kai 5-6 henkeä, mutta me kyllä täytettiin koppi ja mopo ihan kokonaan kolmestaan kaikkine tavaroinemme. Majotuttiin Banwa nimiseen hostelliin. Luettiin jostain, et Banwa on niin kiva paikka, et sieltä ei tarttis poistuu ollenkaa, vois hengailla lomansa vaan siellä. Ja ollaan kyl samaa mieltä! Lähtöaamuna tosin Nooran käsivarressa möllötti kolme punaista länttiä vierekkäin... Viittaa bedbugseihin, yök. Toivottavasti kuitenki jotain muuta!!

Puertossa käytettiin aikamme keskustassa palloiluun ja rantsussa pötköttelyyn. Kaupungissa itessään ei oo hirveesti nähtävää (pyörähdettiin rantabulevardilla ja markkinoilla), mutta se teki vaikutuksen aitoudellaan. Yleensä joutuu menemään vähän sivuun kaupunkien keskustoista nähdääkseen oikeeta paikallista elämää, mutta täällä ei kyllä tarvinnu. Ihmiset eli ja oli justiinsa niinku heille sopii, eikä turhaa sipistelyä näkyny missään. Karaoke on muuten iso juttu näille ja joka baarista/kodista/katoksesta/mistä vaan löytyyki valtavat kajarit ja muut karaokevermeet. Toinen iso juttu näyttäs olevan koripallo. Pelikenttiä on vähän jokapuolella tai ainaki vähintään korit vaikkapa tien varressa. 

Koska kaupungissa ei oo lötköilyyn sopivaa rantaa palkattiin me tricycelkuski viemään meidät puolentunnin matkan päähän Honda Bayhin. Sieltä vuokrattiin sattumalta samaan aikaan paikalla olleiden italialaisten kanssa vene, joka vei meidät pikkuruiselle Lulin saarelle. Saari oli oikeestaan niinku iso hiekkasärkkä (pelkkää hiekkaa, ei kasveja). Siellä pötköteltiin auringon paisteessa, pulailtiin meressä ja natusteltiin tuoreita baananeja ja mangoja. Aika perfect!

Puertosta meijän matka jatku saaren pohjoskärkeen El Nidoon. Minivanilla matka kesti kuutisen tuntia ja makso 600 pesoa eli jotain 10 euroa. Koko matka oli pelkkää mutkaa, mäkeä ja monttua. Onneks suurimmaks osaks kuitenki asfalttia. Näin on ilmeisesti ollu vasta viimesen parin vuoden ajan. Takasin mennessä otan kyllä suosiolla matkapahoinvointilääkkeen! Täällä pötkötellään tällä hetkellä päikkäreitä mukavasti kaikki kolme samassa sängyssä. Lisää Nidosta myöhemmin!

Indonesian reissun loppuhuipennus

Tosiaan yksi syistä tulla Indonesiaan oli ne Gilin saaret. Sinne ei kuitenkaan melkein kolmeen viikkoon kulkenut speedboatit. Kun oltiin palattu ubudiin ja hengailtu siel muutamia päiviä niin käytiin huviksemme matkatoimistoista kyseleen elefanttiratsastuksen hintoja. Aikaa Indonesiassa oleiluun oli vielä neljä päivää. Sattumoisin sit kysästiin et pääsiskö sinne Gileille. Noh vastaushan oli myöntävä et joo nyt speedboatit taas kulkee. Siinä Anun kaa hetki mietittiin asiaa. Lähinnä sitä et uskalletaanko lähteä kun kolmen päivän päästä olisi lento Balilta Jakartaan. Päätös tehtiin pikaiseen ja varattiin auto+venekyyti seuraavalle aamulle Gili trawanganille (suurin kolmesta Gilin saaresta).

Lähtö oli taas kukonlaulun aikaan vaikka sitten kuitenkin satamassa jouduttiin odotteleen se reippa pari tuntia paattia. Vene oli uusi ja hieno, mutta se ei auttanut siinä kovassa merenkäynnissä. Oli meinaan sellasta rytkytystä ja heilumista et huh huh. Kuitenkin ollaan nykyään jo aika hyviä nukkuun missä vaan, joten tälläkin pumpy ridella otettiin lepiä.

Gili Trawangan vaikutti jo ensi näkemältä ihanalta paikalta. Ei mitään moottoriajoneuvoja, vain hevoskärryjä sekä pyöriä. Löydettiin kiva guesthouse ( jossa myöhemmin koettiin muutamia kauhunhetkiä ötököiden takia), ja seuraava homma olikin pyörien vuokraus. Ne olikin meillä kovassa käytössä seuraavat päivät kun suhailtiin paikasta toiseen.

Trawanganilla oleminen meille oli pääasiassa hengailua erilaisissa ravintoloissa syöden ja juoden. Monet menevät sinne sukeltamaan ja surffaamaan, mutta nyt siellä satoi joka päivä joten nää aktiviteetit ei oikein kiinnostanut. Päästiin me yhtenä päivänä rannalle ja mereen pulahtamaan. Uskomaton virtaus kävi vedessä, joten ei ollut vaikea uskoa lonelyplanetin ohjetta "älä yritä uida gilitä toiselle, monet ovat hukkuneet matkalla". Vaikka saaret ovat vieri vieressä, ei merivirtausten takia todella kannata lähteä kauas rannasta.

Paljon tuli vietettyä aikaa kuuluisassa Sama sama reggae baarissa, jossa melkein jokaisena iltana viikossa yleisöä viihdyttää mahtava Joe mellow mood band. Oli bändiläisillä rytmit hallussa ja ihmisillä rennon letkeä fiilis. Kukapa ei siis siellä viihtyisi :)

Viimeisenä iltana (lauantai) saatiin viesti air asialta, että meidän lento maanantaina Balilta Jakartaan on peruttu ja siirretty VAAN viikolla eteenpäin... Siinä rupesi hiki virtaamaan ja paniikki puskea päälle. Välimatka on todella pitkä ja Jaavan saarella tulvinut, joten bussivaihtoehto unohdettiin melkein heti. Katsottiin uusia lentoja, jotka olivat törkeän kalliita balilta. Huomattiin et Lombokin saarelta pääsis lentään vähän halvemmalla, mutta kas ei lentoja voinut enää maksaa luottokortilla kun aikaa lentoon oli vajaa 48h. Päätettiin et aamulla aikasin ylös ja satamaan selvittään et onko mahku päästä Lombokille.

Sunnuntai aamuna satamassa selvisi et päästään paatilla Lombokille ja siitä sitten autolla lentokentälle kun laitetaan vähän rahaa tiskiin. Siitä sitten puolisen tuntia merimatkaa ja parisen tuntia autolla (jota kerran matkan aikana myös vaihdettiin). Tulipa nähtyä vilaukselta Lombokin saartakin, jossa oli ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan tarkoitus visitoida pidempäänkin.

Kentällä juostiin ensimmäisen lentoyhtiön tiskille, heillä oli seuraava vapaa lento maanantai aamuksi. Sitten seuraavalle tiskille,jossa oli sama tilanne. Heillä oli kuitenkin lähdössä tunnin päästä yksi lento, johon lupasivat laittaa meidät varalle mikäli joku peruu. Siinö sitten istuttiin tiskiä anovasti tuijottaen melkein se tunti kun saatiin tieto et koneessa on kaksi peruutuspaikkaa. Huh mikä säkä! Seuraavan 10min aikana maksettiin, vietiin tavarat hihnalle, chek-innattiin ja juostiin koneeseen. Ja tosissaan kone oli aivan täysi eli joku todella oli jättänyt tulematta. Ai että mikä fiilis!

Jakartassa majoituttiin lentokentän lähelle, koska meillä oli 20h aikaa siihen kun lento Manilaan lähti. Aamulla sitten takas kentälle ja kohti Manilaa. Melko pihalla oltiin kun kentälle saavuttiin ja siitä se selskaus taas alkoi,mutta ehkäpä siitä lisää Manila päivityksessä.

Yleisesti ottaen Indonesiasta:
- mieti tarkkaan haluatko matkustaa sadekaudella. Etenkin rannikoilla vettä tulee mm. Koko ajan. Sisämaassa voi säkällä olla useampikin sateeton päivä.

- varaa aikaa matkan tekemiseen ja varaudu myös yllättäviin muutoksiin tai peruutuksiin. Sisäiset lennot etenkin voi kulkea ihan miten sattuu. Aina olisi siis hyvä olla varasuunnitelma.

- varaudu tinkaamaan kaikesta, jopa esim. Pyykinpesettämisestä. Hintaa voi saada alaspäin jopa puolet ellei enemmän.

Nyt reissupirkot on taas kolmen kokoonpanolla kun Noora suomesta saapui takaisin jeeee. Tällä hetkellä siis Filippiineillä Manilassa ja huomenna kohti Palawanin saarta ( jos nyt lento kulkee...hehe...).
 

Rantsua

Uskolliset ritarit parkissa päiväkahvin aikana 

Pyöräretken maisemia

Sama Sama reggae bar & Joe Mellow Mood band

Pirkot suosittelee! :)

Makkonen seikkailee - Bali, KL, Lanta ja Langkawi

Viimeisten viiden päivän ajalle on mahtunut paljon matkustamista, monia eri kulkuvälineitä, kolme eri maata, jälleennäkemisiä, ihania ihmisiä, uusia unohtumattomia kokemuksia ja tuliaisia - makunautintoja Suomesta. 

Lähdin keskiviikkona matkaan Balin Ubudista. Paikallisoppaamme Kentti oli luvannut kyyditä miut lentokentälle mopolla, joten taksia en tarvinnu. Ubudista Denpasarin lentokentälle matkaa taitettiin vähän reilu tunti ja olin hyvissä ajoin kentällä, mikä osottautu miun onneks, sillä en oo hetkeen nii sokkeloista kenttää nähny. Denpasarin sekavuus johtui ilmeisesti vielä meneillään olevista rakennustöistä, koska tää uus lentokenttä on rakennettu ja otettu käyttöön vasta viimeisen vuoden aikana. Lentomatka sujui hyvin, pääosin nukkuessa, ja Kuala Lumpuriin Malesiaan saavuin iltapäivällä. Tutulta LCCT-lentokentältä nappasin bussin Kuala Lumpurin keskustaan ja suunnistin varaamaani hostelliin, jossa oltiin muiden pirkkostenkin kanssa jo aiemmin. 

Kuala Lumpurissa miulla oli aikaa ilta ja käytin sen tekemällä muutamia välttämättömiä hankintoja, näkemällä paikallisia kavereita ja rentoutumalla hostellilla. Aamulla olikin aikainen lähtö lentokentälle ja hyvin nukutun yön jälkeen matkustaminenki meni paljon paremmin. Kuala Lumpurista miulla oli lento Hat Yaihin Thaimaahan ja tarkoituksena sieltä suunnata mahdollisimman pikaisesti Koh Lantalle. Onnistuin saamaan minivan-yhteyden Lantalle vielä samana iltana ja saavuin saarelle illalla kahdeksan jälkeen. Ongelmaksi meinas muodostua majapaikan löytyminen, sillä miulla oli hostellibuukkaus vasta seuraavalle päivälle. Löysin kuitenkin pienen tuktuk-ajelun jälkeen itelleni paikan yöksi. Illalla näin vielä Annia ja Kilua, jotka oli tullu Thaimaanlomalle ja satuttiin puolivahingossa samaan aikaan saarelle. Oli mahtava nähdä kavereita kotonta ja ilta vierähtikin kuulumisia vaihtaessa drinksujen äärellä :)

Ensimmäinen aamu Lantalla hyvin nukutun yön jälkeen alkoi rauhallisesti kirjaa lueskellessa ja majapaikkaa vaihtaessa. Sitten suuntasin biitsille ja tapasin Pian ja Joukon. Pia ja Jouko on miun parhaan ystävän sukulaisia ja oltiin heidän kanssa sovittu, että meen Lantalle heitä moikkaamaan. Jälleennäkeminen oli ihana ja sain tuliaisia Suomesta. Ai että kun maistui metukkaruikkari herkulliselta! Iso kiitos ja nam!!! Päivä hujahti Pian ja Joukon kanssa kuulumisten vaihdossa ja auringonotossa. Illalla tapasin Annin ja Kilun. Päätettiin tehdä seuraavana päivänä neljän saaren saarihyppely, joten käytiin ensin päivällisellä ja sitten varattiin retki seuraavalle päivälle.

Long Beach

Merivesi oli yllättävän kylmää. Naureskeltiin Pian ja Joukon kanssa, että jäät on vasta tainnu lähteä ;)

Tuliaisia Suomesta. Metukka tuhottiin vuorokaudessa - Anni ja Kilu autto ihan vaan pikkasen.

Naaaaammmm!!!!

Long tail- veneitä. Myö oltiin liikenteessä kyllä speed boatilla. 

Ensimmäisen saaren snorklauspaikka. 

Lounastaukosaaren kauniit näkymät.

Lounasta nautittiin Koh Kradanilla, joka on luonnonpuistoaluetta. Saarella oli jonkinverran muitakin turistiryhmiä samaan aikaan, mutta onneksi sieltä löytyi tilaa ja rauhaa jokaiselle.

Koh Mook. Tää kuva on otettu saaren sisällä olevasta laguunista. Sinne päästäksemme meijän oli uitava 80m pimeässä luolassa, jonka suu on kuvassa. Merirosvot on aikanaa käyttäny laguunia saaliiden piilottamiseen.

Retkitiimi - Mie, Anni ja Kilu. Kiitos seurasta!!

Uskomattoman väristä vettä.. 

Saarihyppelyn jälkeen kävin ihastelemassa auringonlaskua Pian ja Joukon terassilta ja myöhemmin käytiin yhdessä päivällisellä. Ruoan ja drinkkien jälkeen oli suunnatava jo takaisin kämpille, sillä aamulla oli taas aikainen nousu, sillä matka jatkui kohti Langkawia.

 

Nyt oon just saapunut Langkawille ja viiden päivän retki on takana päin. Miun suunnitelmana on nyt olla hetki aloillaan täällä ja tehdä reissusuunnitelmia myöhemmin. Halu olisi käydä vielä ainakin Filippiineillä (kohdesuosituksia otetaan vastaan) ja ehkä Kambodzassa. Tulevaisuus sen kuitenkin näyttää - fiiliksellähän tässä mennään :)