Kambodza - uus maa, uudet kujeet

Kuinka monta ihmistä mahtuu minibussiin tai ylipäätänsä johonkin kulkuvälineeseen? - monta

Kuinka monta kertaa joudut vastaamaan päivän aikana kysymykseen "do you need tuktuk?" - monta

Kuinka monta kaupustelijaa päivän aikana yrittää myydä sinulle lehtiä, kirjoja, koruja, aurinkolaseja, hierontaa, manikyyriä, pedikyyriä jne.? -monta

Kuinka monta ystävällistä paikallista tapaat oleskelusi aikana Kambodzassa? - monta

Kaupunkia hieman korkeammalta..

Miun "kotikatu" Phnom Penhissä.

Aloitin Kambodzan tutkimisen sen pääkaupungista Phnom Penhistä. Tarkotus oli viipyä kaupungissä kolme yötä, mutta päädyin lopulta neljään, sillä tapasin mahtavia ihmisiä sekä halusin nähdä ja kokea lisää. Alkuperäinen suunnitelma oli suunnata Phnom Penhistä pohjoiseen Siem Reapiin Angkor Watia tutkimaan, mutta kappas, päädyinkin etelään Sihanoukvilleen viettämään rantaelämää. Hieman hävettää, että jää historiallinen ja arvostettu temppeli näkemättä tällä kertaa, mut temppelit ei oo koskaan ollu suuresti miun juttu niin minkäs sille voi, jos veri vetää veden ääreen ;)

Jo heti Phnom Penhissä sai käsityksen siitä, että maa on täynnä vastakohtia. Matka pääkaupungista etelään vain vahvisti sitä tuntumaa, joka oli tullut. On köyhyyttä, rikkautta, puhtautta, likaisuutta, uutta, vanhaa... Lehmiä on jokapuolella ja ihmiset asuvat vaatimattomasti, mutta samalla omistavat nykyhetken parhaimmat elektroniikkavälineet.. . Sepä siitä tekeekin mielenkiitoisen. Ja vaikka Kambodzan historia on raaka, ihmiset toivovat tulevalta paljon ja he elävät täyttä elämää nykyhetkessä kaikkine mausteineen. 

Jokapuolella on likaista - roskia siellä täällä. Surullista nähtävää..

Phnom Penhissä kävin Killing Fields'llä sammuttamassa tiedonjanoani brutaalista historiasta. Vuosien 1975-1978 aikana Kambodzassa tapettiin yli miljoona kansalaista. Tämä suuri kansanmurha on jättänyt jälkensä maahan ja Killing Fields on paikka turisteille ja maankansalaisille osoituksena näistä kauheista tapahtumista. Killing Fields on tosiasiassa paikka, jossa ihmisiä tapettiin. Se toimii nykypäivänä informatiivisena matkailukohteena. Fiilikset kierroksen jälkeen olivat hyvin sekavat - surua, hämmästystä, kummastusta, vihaa, turhautumista.. Suosittelen kaikille Phnom Penhiin matkustaville. Vaikuttava paikka. 

Oppaana toimi radioääni.

Entisiä hautoja.

Teloitettujen vaatteita, niin aikuisten kuin lastenkin.

Killing Tree - tätä puuta käytettiin lasten teloituksessa. Hyi!

Muistorakennus, johon on kerätty haudoista löytyneet luut.

Samana päivänä kävin Tuol Slengin vankilamuseossa, joka oli kansanmurhan aikaan kidutuskeskus. Sellit, joissa ihmisiä pidettiin oli aivan järkyttäviä. Museossa oli paljon myös kuvia uhreista, esillä kidutusvälineistöä ja kauhutarinaa ihmisten kohtaloista. Tämä paikka järkytti myös paljon ja kokonaisuudessaan Killing Fields'in ja Tuol Slengin jälkeen olin rättiväsynyt ahdistuneisuudesta, jonka paikat aiheuttivat. 

Tuol Sleng on entinen koulu. Rakennukset muutettiin kuitenkin vankilaksi ja kidutushuoneiksi. Nykyään siis museo.

Yksi kidutushuoneista.

Yhden päivän vietin kävelemällä kaupungilla päätyen Mekong-joen varrelle ja Central markettiin. Joenvarsi on kiva hengailupaikka niin päivällä kuin illallakin. Central market sen sijaan oli täynnä tavaraa, kaikenlaista ostettavaa mitä vaan voi ajatella. Mitä Central marketista ei saa, sitä ei tarvise ;) ja on muuten jännä kun kävelet kadulla mihin aikaan tahansa, et voi välttyä "do you need tuktuk?"- huudoilta :D 

Paikallisia uimassa ei-niin-puhtaassa Mekong-joessa.

Löytyhän se.. "Oi maamme Suomi..."

Riverside. 

Central marketin pääsisäänkäynti.

Tyypillisiä kauppoja Central marketissa.

Viime tiistaina suuntasin sitten suunnitelmista poiketen Sihanoukvilleen, joka sijaitsee siis etelä-Kambodzassa meren rannalla. S-villessä otin tuktukin arvostetulle Otresin rannalle, josta etsin itselleni majapaikan. Ensimmäinen yö tuli vietettyä aikamoisessa paikassa, mikä ei siis minuun juuri kolahtanut. Likainen, ei-turvallinen ja huoneestani löytyi mm. rotanloukku.. Jepjep. Seuraavana aamuna heräsin ajoissa ja etsin itselleni uuden majapaikan, joka täytti vaatimukseni ja osoittautuikin hyväksi valinnaksi :) 

Otresin"kotikatu" Sihanoukvillessä.

S-villessä en tehnyt juuri muuta kuin otin aurinkoa ja nautin olostani. Tapaamani reissaajat, kaksi irkkutyttöä ja hollantilaisjätkä, Phnom Penhissä tulivat keskiviikkona myös S-villeen ja heidän kanssaan vietin aikaa paljon. Loistoveikkoja!! 

Otres Beach.

Otresin ranta oli kaunis, mutta glamour ja syvin ihastus katosi, kun huomasin, että rannalla on paljon koiran kakkaa. Tuli ikävä Cenangille.. Voi että.. Muutenkin Sihanoukville ei jotenkin sytyttänyt. Siellä oli paljon ulkomaalaisia töissä, kaikilla yksi ja yhteinen tavoite - kuinka saada pää sekaisin. Ja tuo huumehömpötys kun ei minuun iske ei sitten yhtään, tuli olo, että täältä täytyy päästä aiemmin pois kuin oli tarkoitus. Hauskaa miulla kuitenkin oli, kiitos seurueen!!

Vasemmalta Aidan, Marie, Crissy, Guido, minä ja Mira. Saatiin siis jengiin myös uusia jäseniä :)

Perjantaina päätin palata takaisin pääkaupunkiin pariksi yöksi ennekuin jatkan matkaani Kuala Lumpurin kautta Indonesian Lombokiin. Eilinen, eli perhantai kului matkustaessa, spagetti-illallisesta nauttiessa, hieronnassa käymisestä ja aikasin unille menemisestä. Parhaillaan istun kahvilassa ja odotan, että sade lakkaa. Ajattelin nimittäin mennä joenvarteen lueskelemaan kirjaa ja nauttimaan olostani. Huomenna matka nimittäin jatkuu taas :)