sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Paikka, jonne palaamme!

Ollaan oltu viimeset viis päivää lomalla, joten blogikin on jääny päivittämättä. Mutta nyt siis El Nidoa Boracaysta käsin:

El Nido on viihtyisä pieni saari ja todella rento paikka hengailla. Ihan meijän kaikkien suosikki! Maisemat on jotain sanoinkuvailematonta ja paikalliset niin kovin avuliaita, iloisia ja mukavia. Ihan erilainen fiilis kun esim. Thaimaan vastaavilla pikkusaarilla. Jotenkin aidompaa!

Majapaikaksi meille arpoutu pieni huone pienessä talossa yhdellä sängyllä. Minkäänlaisen majapaikan löytäminen ei ollu mikään helppo homma, koska kiinalaisen uuden vuoden jälkimeiningeissä kaikki paikat oli melkolailla "full booked". Meille sattu avulias tricycelkuski, joka ajelutti meitä ympäriinsä ja kyseli meijän puolesta huoneita sellasistaki paikoista, joista ei ite oltais osattu mennä kysymään. Sänkyyn mahduttiin ihan hyvin kolmisinki, mutta aamukuuden ja puolenpäivän välillä pois olevat sähköt aiheutti meille hikisen nihkeitä aamuöitä. Koko saarelta tosiaan katkee sähköt joka aamu kuudelta. Saaren pienuudesta kertoo seki, ettei sieltä saa mistään nostettua rahaa ja vaihtorahojakin voi olla vaikee saada isoista seteleistä.

Maisemien ja älyttömän kirkkaan veden takia tehtiin island hopping ja snorkling -retki. Ja se kyllä oliki siistein näistä tämmösistä retkistä mitä ollaan tehty! Maisemien lisäks snorklauspaikat oli aika todella jees.






Kuten melkein kaikkialla muuallaki niin myös täälläki paikallisesta reggaebaarista tuli meijän kanttis. Hyvää ruokaa, livemusiikkia, varpaat hiekassa ja kivoja ihmisiä seurana. Käytiin tiukkoja Suomi-Ruotsi väittelyitä, opittiin, että Israelissa kaikki naisetkin käy armeijan, joka kestää kaks vuotta ja kippisteltiin juuri kihlautuneen pariskunnan kanssa. Löydettiin myös parhaat falafelit ja hummukset ikinä paikallisesta kasvisravintolasta!



Vähän haikeilla mielin jätettiin Nido ja matkattiin takasin Puertoon. Pientä jännitystä paluumatkaan järjesty minivanin jarrujen jumitellessa heti lähtiessä. Kuski hoiti homman roplaamalla ite jarruja ja pelashan ne sitten. Matkalla törmättiin myös tiellä vaeltavaan lehmälaumaan, jota paimennettiin näppärästi tricyclellä. Tai siis ei törmättytörmätty ku ne jarrut sitten toimi kuitenki!


2 kommenttia:

  1. Teillä on ikimuistoinen, ihana matka. Mahtavaa. Terkkuja Kaarina

    VastaaPoista
  2. Niin ihanan rennolta ja huolettomalta kuulostaa teidän elo. Oon niin iloinen teidän kaikkien puolesta. :) Sari

    VastaaPoista