tiistai 17. joulukuuta 2013

Oon mä juonu viinii Wienissä ja Singapore Slingin (kaks) Singaporessa

Pirkot tosiaan hajaantu Borneon jälkeen taas omille teilleen. Noora lennätti ittensä Singaporeen, jossa kaupunkiin tuntia aiemmin Langkawilta lennähtäny Maiju jo odotteli. Jee, iloinen jälleennäkeminen!

Aikaa Singarissa meillä oli kaks kokonaista päivää, joten piti tehä vähän tarkempaa suunnitelmaa siitä mihin halutaan se käyttää. Zoo, botanical garden ja kaikki temppelit/museot hylättiin heti, koska tässä matkan varrella ollaan nähty jo kaikenlaista eläimistöä, kasvistoa, taidetta+vanhoja esineitä ja temppeleitten kaa se nyt vaan menee niin, että ku oot nähny yhden tai kaks oot nähny kaikki. Ykköskohteeksi valikoitu siis Universal studios. Sen lisäks vähän shoppailua, Little India ja kaupungin tsekkaaminen jostain korkeelta.
 
Shoppailut hoidettiin pääasiassa Orchard roadilla, joka taitaaki olla kaupungin tärkein ostoskatu. Kerettiin kiertää yks ainoo mall ja siihen meijän ilta hujahtiki. Samalla kadulla pääsee ihailemaan myös älytöntä jouluvalotykitystä. Jollain heilahtanu pikkasen ö-mappiin valosuunnitelmia tehdessä...

Ostettiin samistennarit.



Universal Studiolle varattiin kokonaan toinen päivä. 7 tuntia saatiinki kulutettua siellä helposti.


 Paikalle pääsee tylsästi bussilla/junalla tai jännittävästi capel carilla. Valittiin tietty jänskin vaihtoehto, koska saatiin samalla hoidettuu kätevästi kaupungin kattelu lintuperspektiivistä. Mennessä auringon paisteessa ja tullessa iltavalaistuksessa. 



Universal Studios on siis vähän niinku miniDisneyland. Puisto on jaettu teema-alueisiin; Madagascariin, Far far awayhin (ne Shrekin huudit), Lostworldiin, Ancient Egyptiin, Sci-fi cityyn ja New Yorkiin. Jokasessa on omat teemaan sopivat huvipuistolaitteet, esitykset, ravintolat ja kaupat. Meijän suosikit oli Muumion paluu leffaan pohjautuva pimee vuoristorata ja Transformersin 3D-taistelusimulaattori. Esitysten taso oli vaihteleva, mutta Waterworldin show oli aika huikee taistelupläjäys. Tän rupeaman jälkeen oltiinki aivan poikki ja grannytyyliin parin Skipbon jälkeen valmiita nukkumaan.







Seuraavan päivän eka homma oli hommata bussiliput Kuala Lumpuriin. Parin tunnin säädön (joka tällä kertaa oli ihan meijän omaa aikaansaannosta) homma oli hoidettu ja päätettiin hakeutua Little Indiaa kohti. Kohalle sattuneen bussipysäkin pysäkkilistaa ja karttaa vertailemalla hypättiin bussiin, joka meni varmaan johonki sinne päin. Tykätään molemmat tehä uusissa kaupungeissa semmosia randombussiajeluja eli hyppäät vaan johonki bussiin, ajelet ympäriinsä, jäät kyydistä ja vaihdat sattumalla toiseen bussiin, jne. Tääkin alko muistuttaa semmosta kun oltiin ajettu aikoja sitten ulos meijän kartalta, eikä bussi meijän oletuksista huolimatta kääntyny enää sitä pikkuintiaa kohti. Otettiinki sit lopulta metro jostain lähiöstä ja päästiin oikeeseen paikkaan. 

Little India oli just sitä mitä kuvitteliki. Intialaisia, intialaista ruokaa, kultaa ja kimallusta. Oltiin saatu vinkki, et Mustafan centteri on näkemisen arvonen "pikkukauppa". 5 kerrosta tupaten täynnä kaikkea mitä ihminen voi ikinä tarvita. Kauheen kätevästi voi yhellä kauppareissulla ruokaostosten lisäks vaatettaa koko perheen, ostaa kaiken kodin irtaimiston ja uuden pöntön kylppäriremonttia varten, hankkii öljyt ja työkalut mopon rassaamiseen, ostaa uuden telkkarin ja leffoja mitä katella sillä uudella telkkarilla ja valita just sen oikeen hammastahnan 50nen tahnan valikoimasta. Vähän niinku Tarjoustalot ja Tokmannit, mutta jokasta tuotetta vähintään 10ssä ei värissä ja mallissa. Varsin näppärä paikka siis.




Illan tärkein tehtävä oli juoda Singapore Sling -drinkki, luonnollisesti. Kyseinen drinkki on kehitetty 1915 Singaporessa, Raffles hotellin Long barissa. Myö budjettimatkailijoina skipattiin Longbaari, jossa se kai kaikkien oppien mukaan oikeesti pitäis käydä juomassa, ja suunnattiin Marina Bayhin, joka kyllä habitukseltaan sopi tähän tarkotukseen myös oikein hyvin. 



Baarin listalla ei kyseistä drinkkiä ollu (???), mutta kysymällä saatiin mitä haluttiin. Omistajaheppu kävi aina välillä jutustelemassa ja ihmettelemäasä miks näytetään niin stressaantuneilta. En tiiä miltä oikeesti näytettiin, mutta kerranki elämässään ihminen voi sanoa rehellisesti, ettei just nyt ressaa niin pätkääkää yhtää mistään! Ihan uudenlainen tunne... Oltiin aikeissa lähtee kotia kohti ja nukkumaan kun viis sekunttia viimesen pillin imasun jälkeen tarjoilija tuo pöytään uudet Slingit, "Talo tarjoaa!". Okei, koska budjettimatkailija ei koskaan kieltäydy ilmasesta juomasta uhrauduttiin juomaan vielä toisetki. Lopulta oikeesti lähtöä tehdessä sama tarjoilija tulee hyvästelemään ja toivottamaan mukavaa loppuiltaa. Yritettiin sanoo, et meijän pitäis viel maksaa ne ekat drinkit, mut ne kuulemma oli jo hoidossa, talo tarjoo. Ookkei, budjettimatkailija ei koskaan kieltäydy kahdesta ilmasesta drinkistä, joten kiitettiin kauniisti ja lähettiin paineleen kotio päin. Tollaseen baariin voidaan mennä kyl joskus uudelleenki:)


Muutaman tunnin unien jälkeen bussiasemalle ja bussin keula kohti Kuala Lumpuria. Nyt siis bussissa. Matkan pituudesta ja tylsyydestä kertonee tekstin pituus... 

Vekkeli ja Nakuli odottelee meitä jo KL:n kodissa. Vuoden ajan ja kauden teeman mukasesti on tänään tiedossa pirkkojen PIKKUJOULUT!!

--------------------

Teknisten ongelmien vuoks saatiin yhdistettyä teksti ja kuvat vasta nyt. Nooran vika ilta missään ja muiden vika ilta KL:ssa. Skipboa Starbucksissa, kuinkas muuten...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti