Siquijor? Sigijor? Sikijor? Or something like that...

Siquijor! Lausutaan Sikihor. Tämä tieto olis saattanu helpottaa esim. lauttalippujen hankkimisessa. Perinteiseen aasialaiseen tyyliin nämäki liput saatiin käteen vasta armottoman säätämisen jälkeen. Ensinnäki ajeltiin hostellin respan ohjeiden (arveluiden) perusteella väärään satamaan. Alue oli sen olosta, että ketään meistä ei olis huvittanu liikuskella sielä jalan vaikka oliki vasta alkuilta. Taksi ja kuski oli myös sen olosia, että ihan ei pystyny luottaan tietääkö se kuski mihin on menossa ja kestääkö se taksi perille asti. Päästiin lopulta oikeeseen satamaan ja oltiin onnekkaita kun neljästä lippuluukusta yks oli vielä auki. Sönkättiin luukulla aikamme eri vaihtoehtoja, aikatauluja ja hintoja. Koska ei heti osattu tehä päätöstä sanottiin miettivämme hetki ja astuttiin metri sivuun, että meidän takana jonottanu nainen pääsi hoitaan asioitaan. Puol minuuttia tämän jälkeen palvelualtis lipunmyyjä pistää mitään sanomatta "closed" kyltin omalle luukulleen. Oltiin vähän, että mitäs hittoa, meillähän oli vielä kaupanteko kesken!! Luukun välistä saatiin vastaukseksi huuteluun, että voidaan ostaa liput huomenna, lipunmyynti aukeaa klo 04.30. That's it. Selevä homma sitte joo. Aavistuksen Cebun ja ylipäänsä Filippiinien menoon kyllästyneitä ajettiin isoon ostoskeskukseen aistimaan länkkärihenkeä ja syömään kostoksi Thaimaalaiseen ravintolaan:)

Aasialaiseen tapaan kuvia sormet ojossa paatin vierellä...

Eurooppalaiseen tyyliin kuittailua aasialaisten tyylille..

Aamulla sitten uusi yritys viiden paikkeilla ja sillon todella saatiin ostaa liput! 

Sokea bändi viihdytti meitä aamutuimaan satamassa.

Lautta lähti kuudelta ja yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin puoliltapäivin Siquijorin satamassa. Heti oli selvää, että kaikki säätäminen ja matkan tekeminen oli vaivan arvosta. Siquijor on paratiisi! Vähä reilu 90 000 asukkaan saari on pieni ja söpö (niinku Taskulan Make), hyväntuulinen, rento ja ihanan kiireetöön. 

Löydettiin majapaikaksi ihan mahtava huone Bruce's placesta. 

Paljon halvemmallakin saaren hostelleissa olis asunu (varsinki jos ois varannu huoneen etukäteen, nyt oli vähän vähän valinnanvaraa), mutta tän tasosesta asumuksesta oltiin valmiit maksamaan lähes sama (1000pesoa eli n.16€) ku reissun muistakin majotuksista. Halvemmalla päästiin siis jokatapauksessa. Siquijorin hintataso oli muutenki huomattavasti alhasempi ku muissa paikoissa.

Koko saari jotenkin huoku sellasta rehellistä rentoutumista ja tekemättömyyttä. Tuntu ihan hyvältä olla vaan ja ottaa rennosti ilman mitään omantunnon tuskia "ohi valuvista päivistä". Pääasiassa siis oleskeltiin meidän rannassa joko vaakatasossa tai kuljeskellen hitaasti ees taas. Tai pötköteltiin riippukeinuissa. Aamulla ekana ja illalla vikana. 

Täällä nähdyt auringonlaskut oli muuten jotain käsittämättömän upeita ja singahti kyllä helposti auringonlaskujen toplistan kärkeen. Aika monta auringonlaskua rannalla on tän reissun aikana nimittäin tullu nähtyä.

Yhtenä päivänä jampakoiduttiin hieman ja vuokrattiin trecycle ja kuski ja tehtiin saarikierros. Käytiin vanhalla puulla, kirkolla, vesiputouksilla, biitsillä, supermarkerissa, nähtiin saaren vanhin talo, jne. muita pieniä nähtävyyksiä. Koska kuski oli vähän hommaansa kyllästyneen olonen hoiti Veera matkaoppaan hommat kertoilemalla meille tarinoita kohteista, joihin kuski moponsa pysäytti. 

"Tämä on vanha puu. Satoja vuosia vanha. Se on tähän satojen vuosien saatossa kasvanut."

Loppumatkasta kuskiinkin tuli vähä eloa kun motobaikista puhkes rengas. Siinä hetki yhteistuumin kiroiltiin ja ihmeteltiin, et mitäs nyt. Kuski bongas jonku ohi ajavan mopolijan, hyppäs rengas kainalossa kyytiin ja käski meitä odottamaan. Seistiin siinä tien varressa ja kuski ajaa renkaansa kanssa ensin oikealla meidän ohi ja kohta vasemmalle ilosesti vilkuttaen ja kohta taas oikealle vilkutellen ja taas vasemmalle. Ihan hauskaa meilläki oli siinä tien varressa hauskuuttaa olemassa olollamme kaikkia ohikulkijoita ja lähitalojen asukkaita. Lopulta saatiin uusi rengas ja matka jatku taas.

Toinen jampakoituminen tapahtu perjantai-iltana kun C'zarilla oli bileet. Livebändi ja kaikkee. Päätettiin, että nää juhlat on pakko nähdä, koska ihan jokanen paikallinen kenen kanssa juteltiin mainitse näistä juhlista tai kysy ollaanko menossa. Jonkinlainen paikallinen ylpeys siis ehkä... Bileet oliki kyllä hyvät ja bändi taattua filpparilaista tyyliä. Mehän oltiin jo Kuchingissa, Borneolla yhden filippiiniläis bändin keikalla, joten tiedettiin mitä odottaa. Paikalla oli kaikki saaren juhlimismieliset paikalliset sekä turistit. Me hengailtiin pitkälti sekalaisessa travelleriporukassa, joka koostu meidän lisäks ainaki portugalilaisesta, saksalaisesta, irlantilaisesta ja britistä ja tavattiin yks suomalainen tyttöki.

Sinisilmäinen bilepirkko.

Siquijor on paikka, jossa olis helposti viettäny vielä muutaman tai monta päivää. Meiltä jäi kokonaan kokematta henkiparantajat, joista saari on myös kuuluisa. Tähän liittyy ilmeisesti jotain mustaamagiaakin, koska esim. kuulemma filippiiniläiset naiset ei koskaan matkustais yksin saarelle... No, me ei havaittu mitään hämärää missään, eikä tullu tunnetta, että täällä olis tarvinnu pelätä mitään muutakaan (paitsi ehkä vähän varpaille juoksevia rapuja pimeällä rannalla). Täydellinen paikka reissun viimeseksi paikaksi.

Siquijorin jälkeen matkustettiin takasin Cebuun, nukuttiin yö, vietettiin päivä ostoskeskuksessa ja lähettiin seuraavana yönä kotimatkalle. 40 tuntia myöhemmin Noora oli Helsingin kotona ja Anu ja Veera palanneet "kotiin" Langkawille. Yhestä asiasta ollaan kaikki samaa mieltä: Miksi matkustaa Thaimaahan kun samalla vaivalla voi matkustaa Filppareille? Menkää hyvät ihmiset Filippiineille!!

Koppihöperöt Cebussa. Oltiin businesclassissa ni verhojen lisäks meillä oli ovi ja seinäke!