Koskenlasku oli mahtava kokemus, mutta mitä siitä sitten seurasi... Sporttailun jälkeen meille tarjottiin lounasbuffet, josta mitä luultavammin saatiin koko poppoo jonkin asteinen ruokamyrkytys. Seuraavana päivänä tuli vessalle käyttöä, kaikilla mahat sekaisin ja heikko olo. Itselle pienenä lisämausteena nousi myös melko korkea kuume, jollaisesta oon viimeksi varmaan 10v sitten kärsinyt. Siinä ne päivät sitten kului lähinnä huoneen seiniä tuijotellessa ja vähän väliä nukkuessa. Tytöt välillä pääsi uima-altaalla käymään, mutta sekään riemu ei kauan kestänyt, kun taas vessa kutsui. Muutamien päivien jälkeen Anun ja Maijun olo alkoi kohenemaan. Meikäläinen raijattiin Maijun ja Kentsun toimesta hyväntekeväisyysklinikalle, josta sainkin matkaan melkoisen arsenaalin lääkkeitä. Nappia kun vetelin naamaan niin parin päivän päästä alkoi kuume hellittään.
Faktahan oli se, et oltais kovasti mielitty mennä Gilin saarille. Sinne ei kuitenkaan vielä tähänkään päivään mennessä ole päässyt speedboateilla. Vaihtoehtona olisi ottaa hitaampi ferry, jolla matkaa taitettaisi sellainen 10h. Tämä ei oikein ajatuksena innosta ketään meistä. No kuitenkin ajateltiin et Ubud on nyt nähty ja kun ei Gileille pääse niin mennään Balilla johonkin muualle. Kohteeksi valikoitui pieni ja rauhaisa Lovinan kaupunki pohjois-balilla. Olo oli hyvä ja taksimatka Lovinaan oli parasta antia oikeastaan sillä reissulla. Upeita maisemia, mielenkiintoisia tapahtumia ja vuoristotunnelmaa. Bali on siitä jännä paikka, että oikeastaan minne menetkin teitä pitkin niin koko ajan niiden varsilla on jotakin kojua, taloa, ihmisjoukkoja, apinoita jne. Ei ole niin sanotusti "no mans landia" missään!
Lovinassa vettä tuli melkeinpä taukoamatta heti alusta asti. Niinpä otettiin kiva huone, jossa tulikin vietettyä suurin osa ajasta kolmen päivän aikana. Varmasti sään suosiessa Lovinassa olisi paljon muutakin tekemistä kuin huoneessa Skipbon peluu. Ensimmäisenä iltana siellä aloin saamaan kummaa kutinaa jalkapohjiin ja kämmeniin. Mitään ei kuitenkaan niissä näkynyt vaikka olo oli todella tuskaisa. Unettoman yön jälkeen olin hermoraunio ja kieltämättä ajatus turvallisesta omasta sängystä Suomessa kävi useasti mielessä. Olin kuitenkin sitä ennen ollut jo vajaan viikon kuumeessa... Anu reippaana tyttönä lähti kiikuttamaan minuu lääkäriin, joka vaan totesi et saattaa olla allerginen reaktio ja antoi lääkkeitä. Vielä seuraavankin yön kärvistelin, mutta sitten pikkuhiljaa kutina rupesi hellittämään. Nyt olo alkaa vihdoin olla normaali. Jääkööt tämä tauti siis mysteeriksi, vaikka kovasti mietinkin sitä et mikä minuu vaivaa.
Lovinassa siis pelattiin, nukuttiin, syötiin ja käytiin vähän rannalla. Viimeisenä aamuna päätettiin jampakoitua ja oltiin buukattu delfiinien bongausreissu. Lähtö oli aamukuudelta. Oltiin just tekemässä huoneesta lähtöä, kun oveen koputettiin et isojen aaltojen takia reissu on peruttu. No se siitä sitten. Paluumatka Ubudiin oli kuitenkin taas hieno, joskin paaaljon vauhdikkaampi kuin mennessä.
Nyt sitten taas hengaillaan Ubudissa. Joukkoon on liittynyt myös Jonna tyttönen, joka on Langkawin kamuja (hänkin Lappeenrannasta). Lisäksi ollaan vietetty aikaa paikallisopas Kentsun, suomalaisen Tuken ja paikallisen Rican kanssa. Tänään käytiin ihailemassa riisipeltomaisemia ja temppelillä. Se oli rauhoittava kokemus ja kaikki käsintehdyt patsaat jne todella upeita.
Näkymä ravintolasta suoraan riisipellolle.
Näyttää siltä et Ubudissa saatetaan olla siihen asti kunnes lähtö tulee seuraavaan kohteeseen, joka Maijulla on KL:n kautta Thaikkula ja mulla Anun kanssa Jakartan kautta Filippiinit. Ubudissa kyllä viihtyy, sillä tää on todella idyllinen paikka: valtavan paljon viihtyisiä ravintoloita & kahviloita, rauhoittavia riisipeltomaisemia, hostellin leppoisa meno uima-altaineen, paljon erilaisia käsitöitä ihasteltavana ja ylipäätään lunki meno. Ubudia voi kyllä lämpimästi suositella kaikille!
Niin ja parastahan Indonesiassa on toki se tunne, kun taskussa polttelee miljoonat. Rahayksikkö on meille suomalaisille ihan käsittämätön, esim. yö hostellissa maksaa 300 000 rupiaa eli n. 20e. No otetaan tästä miljonääritunteesta kaikki irti. Kuhan muistas sitten sen budjetinkin pitää mielessä...haha.
Olisin lämpimästi suositellut Gilin saaria, se on paikkoja, johon olisi päästävä uudelleen. Ihmettelen vaan, että miten niin ei pääse speedboatilla? Ja Anu, Jakarta oli kamala! Meidän reissulla ainoa paikka, missä vähän jopa pelotti. Johtui kyllä varmaan osittain siitä, että siellä oli ollut pahimmat tulvat vuosikausiin, joissa ihmiset menetti kotinsa ja kaikki. Silloin, kun sinne mentiin, oli ensimmäinen sateeton päivä aikoihin ja liikenne oli kaoottista. Myös kaikki julkinen liikenne oli seisoksissa. Jakarta kokemuksena jäi yhden yön mittaiseksi. Toivottavasti teillä jää paremmat kokemukset. Ihanaa reissun jatkoa!
VastaaPoistaT. Henna
Niin naiset ne taitaa ympäri maailman raskaimmat taakat kantaa, miehet vaan "patsastelee".
VastaaPoistaOnneksi vatsataudit, kutinat ja kuumeet on voitettu.
Filippiinit on sitten vähän rauhattomampi ja epävakaampi paikka - olkaa tarkkoja, missä olette ja keiden kanssa varoittelee mamma Mansesta.