Koh Lantalla (tarkoittaa suomeksi kaunista&puhdasta) viisi rennon letkeää päivää. Pääasiallisesti makoiltiin rannalla,syötiin hyvin ja ajeltiin erilaisilla kulkuneuvoilla. Saari on melko pieni, n.29km päästä päähän. Saaren länsipuoli on hiekkarantaa ja ranta täynnä resortteja sekä pieniä reggaepaikkoja. Meitä rentoilijoita tämä miellytti kovasti. Vihdoin oltiin päästy tavoitteeseen eli totaaliseen sielun ja ruumiin lepoon.
Koh lantalla liikuttiin pääsääntöisesti tuktukilla eli mopolla,jossa on vaunu vieressä. Erityisen avuliaita ja mukavia olivat nuoret mieskuskit,joiden kyydissä monet hepulit naurettiin. Erityisesti mieleen jäi Yut (eli käännettynä Juti tai Jutila), joka kuljetteli meitä ensimmäisenä iltana paikasta toiseen. Tästä syttyi kipinä vuokrata oma tuktuk päiväksi. Homma ei kuitenkaan ollut niin helppoa kun miltä se oli Jutin tekemänä näyttänyt. Ajeltiin vajaa parisen kilsaa,jonka jälkeen todettiin, että paras kääntyä takaisin majapaikkaan. Vuokrattiin sitten auto kuskeineen ja kierreltiin saarta ympäri. Kovin viehättävä pikkusaari.
Tyttöjen lähtiessä snorklailemaan,päätettiin Anun kanssa ottaa fillarit alle ja leppoisasti retkeillä saarta ristiin rastiin. Jälleen kerran hieno suunnitelma, joka ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin ajateltiin... Aluksi käytiin parissa paikassa kyselemässä pyöriä,mutta ei ollut vuokrata. Vihdoin tärppäsi ja pienen hienosäädön jälkeen päästiin maastureilla matkaan. Mitä nyt polvet oli molemmilla melkein suussa, mutta aurinko paistoi ja elämä hymyili, jotta ei haitannut. Käytiin rantsussa ja otettiin kahvilassa vilvoittavat hedelmäpirtelöt. Noh siihen se hupi sitten loppuikin. Kahvilan pihasta kurvatessa meikäläisen pyörästä kumi puhkesi. Siitä lähimmälle huoltamolle, mutta ei osanneet sedät auttaa. Siitä seuraavaan,mutta korjaaja oli lähtenyt kaupunkiin. Siitä taas vähän kauemmas seuraavaan ja siellä tärppäsi. Pajalla isä ja poika nohevina paikkasi kumin ja homma oli ok. Siinä vaiheessa meillä oli jo vähän kiire löytöeläinten paikkaan, jonne olimme sopineet menevämme ulkoiluttamaan koiria. Vauhdilla siis matka jatkui vaan ei aikaakaan kun kuului "phiuuuuu" ja kumi puhkesi uudelleen. Siinä alkoi jo hieman panta kiristää päätä. Sovittiin et Anu taluttaa pyörän takas vuokrapaikkaan ja meikä lähtee ehjällä pyörällä kohti lanta animal welfarea. Pääsin ajallaan paikalle ja sain Woody-koiran ulkoilutettavaksi. Sekään ei sitten aivan putkeen mennyt, koska woody säikähti lähellä rantaa jotain kovaa ääntä eikä suostunut liikkumaan kuin kotiin päin. Takaisin eläintalolle ja Anulle viestiä missä hää menee. Anu oli tuskissaan ja hiessä päässyt perille, hiukokin alkoi olemaan ja sovittiin et mennää syömään. Noh polkiessani pikkutietä pois eläintalolta niin vanha tuttu ääni pysäytti matkani,huoh. Eipä siinä muu auttanut kun lähteä taluttamaan fillaria (ja siinä vaiheessa todellakin halusin eroon siitä rakkineesta) ja matkalla takaisin vuokraamolle hermo kiristyi entisestään, sillä olo alkoi olla heikohko. Palautin pyörän ja hirveän selvityksen jälkeen sain vähän rahaa takaisin. En tosin saanut kiitosta enkä heippoja, koska pyöränvuokraajatäti oli todella kärttyinen. Kohdattiin Anun kanssa, äkkiä syömään ja päivittelemään paikallisten tapaa hoitaa asioita. Tuntuu toisinaan ettei mikään asia mene niin kuin pitäisi ja ainakin jos hoituu joten kuten niin sitä edeltää valtava selskaus ja säätö. Huomattiin siis et joskus termi "maassa maan tavalla" voi olla todella työn ja tuskan takana saada käytäntöön ilman hermojen menettämistä. Kuitenkin nyt pari päivää tapahtumien jälkeen ne vaan naurattaa ja näinhän se on et kaikki kokemukset on tervetulleita.
Onneksi vain yksi päivistä meni selskauksessa, sillä muuten nautittiin rantaelämästä ja kiireettömistä illoista rantaravintoloissa. Ehdottomasti suosittelemme saarielämää koh lantalla kaikille, etenkin rauhallisesta menosta pitäville. Nyt ollaan jatkamassa island hoppingia ja majoituttiin eilen koh lipelle,jossa vietetään vielä pari päivää. Tänään messiin tuli myös toverimme Aino Manis Malesiasta jeee.
ps. Monissa kohteissa voi tehdä paikallisesti hyväntekeväisyystyötä ( kuten lantalla tuo animal welfate), joten jos on kiinnostusta asiaan niin eikun selvittelemään. Mie ainakin menetin sydämeni lantan orvoille eläimille.
