Viimeinenkin pirkko on takaisin Suomessa

Viimeinen reissupirkko on nyt myös Suomessa. Tulin kotiin Bangkokin suoralla lennolla sunnuntaina 15.6. Miun perhe ties millon tuun kotiin, mutta kavereilta salasin asian. Tai siis ainakin yritin. Olin kertonut parhaalle ystävälleni kotiintulosta ja hän ties sen olevan salaisuus. Noh, Sarianna kuitenkin halus yllättää miut ja oli kertonu kavereille. Miulle oli siis yllätys jo lentokentällä, mutta myös miun kotona. Kaikki miun läheisimmät ystävät oli paikalla <3 aivan mahtava päivä! 

Nyt oon ollu puoltoist viikkoo kotona ja elämä tuntuu aika hassulle. Fiilikset on sekavat ja oon ollu aika väsynyt. Viime viikonloppuna käytiin viettämässä Juhannusta Himoksella ja tulevana viikonloppuna nähdään Langkawin tyttöjen sekä poikien kesken mökkeillen. Kaikkea kivaa on siis jo ollut ja tulossa. Lisäks miun kesää täyttää pitkäaikaisten ystävien häät, kertaa kaksi :) .. Ja siis koska tuhlaajatyttönä tässä on viimeiset 8kk oltu niin työt aloitin jo viime viikolla mein äitin yrityksessä myymäläemäntänä. Oman alan työt on kyllä koko ajan hakusessa :)

Parasta kotiinpalussa on ollu nähdä kaikkia perheenjäseniä ja ystäviä. Äiti tosin lähti lomalle täsmälleen samana päivänä kun mie tulin niin hänet nään vasta eka kertaa ens sunnuntaina :) monet kyselee, onks uus reissu jo suunnitteilla.. Noh, ainahan sitä vähän voi haaveilla ja suunnitella ;)

Kiitos miun ihanille reissupirkoille tästä retkestä. Kiitos myös kaikille ihanille ihmisille, jotka tapasin matkan varrella. Ilman teitä miun retki ei ois ollu niin mahtava kuin se oli. Voi että oon onnen tyttö!

Kuvamatka Lombokiin ja Gili Trawanganille

Vietin muutaman yön Senggigissä, Lombokilla (Indonesia), jonka jälkeen matkasin Gili Trawanganille viideksi yöksi. Gililtä suuntasin Lombokin Kutalle yhdeksi yöksi ennen lentoa Kuala Lumpuriin.

Senggigin homestayn puutarha. Jaoin huoneen ruotsalaistytön kanssa. Rauhallinen ja siisti yösija. Vaihdettiin yhdessä tänne hostellista, jossa tavattiin, sillä siellä meidän huoneessa oli rotta ja ylipäätänsäkin likaista. Hyi.

Senggigin rantaa, joka ei säväyttänyt roskaisuutensa takia.

Tyypillinen lombokilainen katukuva. Sairastin vaihteeksi angiinan. Mopomeren takana on sairaala, josta kävin hakemassa dropit kipeään nieluun. 

Näitä menopelejä oli jokapuolella. Hevosrassukat näyttivät olevan puuduksissa ainaisesta työnteosta.

Gili Trawangan. Paratiisi. Kuva miun kantapaikasta, jossa tuli syötyä aamiaista sekä lounasta. Samaan hintaan sai käyttää aurigonottomattoja edustalla :)

Hostellin poolpartyt. Viivyin meiningeissä 10 min, tapasin hyviä tyyppejä ja niiden kanssa hengasinkin sitten koko Gilillä oloajan. 

Auringonlasku Gili Trawanganilla.

Täs on niitä hyviä tyyppejä auringonlaskukokiksilla. Kierrettiin koko saari ympäri ja siihen meni n. tunti aikaa, joten kyseessä ei ole suuri paikka.

Rantaelämää vietettiin keskimäärin 7h/pv. Auringonottoa, syömistä, kirjan lukemista, päikkäreitä.. Loma? 

Nightmarket. Käytiin syömässä siellä lähes joka ilta. Kala oli niin tuoretta ja maukasta, että söin joka kerta kalaa, millon tonnikalaa, millon red snapperia, riisillä ja vihanneksilla.

Yks ilta sain kummalisesti erään ravintolan tuolista mysteerisen allergisen reaktion. Kutis aikalailla :/ onneks seurueessa oli lääkäri, joka piti miusta huolta :)

Aika mahtavat drinksut... :P

Kuta, Lombok

Kuta Lombokilla, kuten Balillakin on surfaajien suosima kohde.

Wow.

Keskellä ravintola, jossa vietin useamman tunnin lounastaen ja lukien kirjaa.

Huikee auringonlaskun<3

Kambodza - uus maa, uudet kujeet

Kuinka monta ihmistä mahtuu minibussiin tai ylipäätänsä johonkin kulkuvälineeseen? - monta

Kuinka monta kertaa joudut vastaamaan päivän aikana kysymykseen "do you need tuktuk?" - monta

Kuinka monta kaupustelijaa päivän aikana yrittää myydä sinulle lehtiä, kirjoja, koruja, aurinkolaseja, hierontaa, manikyyriä, pedikyyriä jne.? -monta

Kuinka monta ystävällistä paikallista tapaat oleskelusi aikana Kambodzassa? - monta

Kaupunkia hieman korkeammalta..

Miun "kotikatu" Phnom Penhissä.

Aloitin Kambodzan tutkimisen sen pääkaupungista Phnom Penhistä. Tarkotus oli viipyä kaupungissä kolme yötä, mutta päädyin lopulta neljään, sillä tapasin mahtavia ihmisiä sekä halusin nähdä ja kokea lisää. Alkuperäinen suunnitelma oli suunnata Phnom Penhistä pohjoiseen Siem Reapiin Angkor Watia tutkimaan, mutta kappas, päädyinkin etelään Sihanoukvilleen viettämään rantaelämää. Hieman hävettää, että jää historiallinen ja arvostettu temppeli näkemättä tällä kertaa, mut temppelit ei oo koskaan ollu suuresti miun juttu niin minkäs sille voi, jos veri vetää veden ääreen ;)

Jo heti Phnom Penhissä sai käsityksen siitä, että maa on täynnä vastakohtia. Matka pääkaupungista etelään vain vahvisti sitä tuntumaa, joka oli tullut. On köyhyyttä, rikkautta, puhtautta, likaisuutta, uutta, vanhaa... Lehmiä on jokapuolella ja ihmiset asuvat vaatimattomasti, mutta samalla omistavat nykyhetken parhaimmat elektroniikkavälineet.. . Sepä siitä tekeekin mielenkiitoisen. Ja vaikka Kambodzan historia on raaka, ihmiset toivovat tulevalta paljon ja he elävät täyttä elämää nykyhetkessä kaikkine mausteineen. 

Jokapuolella on likaista - roskia siellä täällä. Surullista nähtävää..

Phnom Penhissä kävin Killing Fields'llä sammuttamassa tiedonjanoani brutaalista historiasta. Vuosien 1975-1978 aikana Kambodzassa tapettiin yli miljoona kansalaista. Tämä suuri kansanmurha on jättänyt jälkensä maahan ja Killing Fields on paikka turisteille ja maankansalaisille osoituksena näistä kauheista tapahtumista. Killing Fields on tosiasiassa paikka, jossa ihmisiä tapettiin. Se toimii nykypäivänä informatiivisena matkailukohteena. Fiilikset kierroksen jälkeen olivat hyvin sekavat - surua, hämmästystä, kummastusta, vihaa, turhautumista.. Suosittelen kaikille Phnom Penhiin matkustaville. Vaikuttava paikka. 

Oppaana toimi radioääni.

Entisiä hautoja.

Teloitettujen vaatteita, niin aikuisten kuin lastenkin.

Killing Tree - tätä puuta käytettiin lasten teloituksessa. Hyi!

Muistorakennus, johon on kerätty haudoista löytyneet luut.

Samana päivänä kävin Tuol Slengin vankilamuseossa, joka oli kansanmurhan aikaan kidutuskeskus. Sellit, joissa ihmisiä pidettiin oli aivan järkyttäviä. Museossa oli paljon myös kuvia uhreista, esillä kidutusvälineistöä ja kauhutarinaa ihmisten kohtaloista. Tämä paikka järkytti myös paljon ja kokonaisuudessaan Killing Fields'in ja Tuol Slengin jälkeen olin rättiväsynyt ahdistuneisuudesta, jonka paikat aiheuttivat. 

Tuol Sleng on entinen koulu. Rakennukset muutettiin kuitenkin vankilaksi ja kidutushuoneiksi. Nykyään siis museo.

Yksi kidutushuoneista.

Yhden päivän vietin kävelemällä kaupungilla päätyen Mekong-joen varrelle ja Central markettiin. Joenvarsi on kiva hengailupaikka niin päivällä kuin illallakin. Central market sen sijaan oli täynnä tavaraa, kaikenlaista ostettavaa mitä vaan voi ajatella. Mitä Central marketista ei saa, sitä ei tarvise ;) ja on muuten jännä kun kävelet kadulla mihin aikaan tahansa, et voi välttyä "do you need tuktuk?"- huudoilta :D 

Paikallisia uimassa ei-niin-puhtaassa Mekong-joessa.

Löytyhän se.. "Oi maamme Suomi..."

Riverside. 

Central marketin pääsisäänkäynti.

Tyypillisiä kauppoja Central marketissa.

Viime tiistaina suuntasin sitten suunnitelmista poiketen Sihanoukvilleen, joka sijaitsee siis etelä-Kambodzassa meren rannalla. S-villessä otin tuktukin arvostetulle Otresin rannalle, josta etsin itselleni majapaikan. Ensimmäinen yö tuli vietettyä aikamoisessa paikassa, mikä ei siis minuun juuri kolahtanut. Likainen, ei-turvallinen ja huoneestani löytyi mm. rotanloukku.. Jepjep. Seuraavana aamuna heräsin ajoissa ja etsin itselleni uuden majapaikan, joka täytti vaatimukseni ja osoittautuikin hyväksi valinnaksi :) 

Otresin"kotikatu" Sihanoukvillessä.

S-villessä en tehnyt juuri muuta kuin otin aurinkoa ja nautin olostani. Tapaamani reissaajat, kaksi irkkutyttöä ja hollantilaisjätkä, Phnom Penhissä tulivat keskiviikkona myös S-villeen ja heidän kanssaan vietin aikaa paljon. Loistoveikkoja!! 

Otres Beach.

Otresin ranta oli kaunis, mutta glamour ja syvin ihastus katosi, kun huomasin, että rannalla on paljon koiran kakkaa. Tuli ikävä Cenangille.. Voi että.. Muutenkin Sihanoukville ei jotenkin sytyttänyt. Siellä oli paljon ulkomaalaisia töissä, kaikilla yksi ja yhteinen tavoite - kuinka saada pää sekaisin. Ja tuo huumehömpötys kun ei minuun iske ei sitten yhtään, tuli olo, että täältä täytyy päästä aiemmin pois kuin oli tarkoitus. Hauskaa miulla kuitenkin oli, kiitos seurueen!!

Vasemmalta Aidan, Marie, Crissy, Guido, minä ja Mira. Saatiin siis jengiin myös uusia jäseniä :)

Perjantaina päätin palata takaisin pääkaupunkiin pariksi yöksi ennekuin jatkan matkaani Kuala Lumpurin kautta Indonesian Lombokiin. Eilinen, eli perhantai kului matkustaessa, spagetti-illallisesta nauttiessa, hieronnassa käymisestä ja aikasin unille menemisestä. Parhaillaan istun kahvilassa ja odotan, että sade lakkaa. Ajattelin nimittäin mennä joenvarteen lueskelemaan kirjaa ja nauttimaan olostani. Huomenna matka nimittäin jatkuu taas :) 

Perhentian islands - viimeinkin!

Lähdin sunnuntaina Langkawilta iltalautalla mantereelle ja suuntana oli Perhentianin saaret. Lautta rantautui Kuala Perlikseen ja sieltä hyppäsin bussiin, joka vei miut Kuala Besutiin ja sieltä speedboatilla Perhentianille. Lähtö Langkawilta oli taas kerran vaikea. On aina rankkaa sanoa heipat ystäville, kavereille ja tutuille, etenkin kun ei tiedä koska palaa takaisin...

Matka Perhentianille kesti koko yön. Saavuin aamuvarhain Kuala Besutiin, jossa jouduin odottamaan pari tuntia speedboatin lähtöä. Olo oli kuin onkimadolla yli 12 tunnin matkustuksen jälkeen, mutta Perhentian Kecilin (pieni saari) Long beachille saapuessani mieli kirkastui. Niin kaunista!! Suuntasin majataloon, jonka kaveri oli minulle vinkannut ja vastaanotto siellä oli superystävällinen. Majatalon taso oli tosin hurjinta, mitä tähän asti olen kokenut. Asuin dormissa, joka oli hyvin kosteusvaurioitunut ja hyttysiä oli öisin aivan tajuttomasti. Wc:t ja suihkut olivat kehnot myös, mutta kun kaikkeen asennoituu tietylla asenteella ja reissumielellä, ei anna yöpymisolosuhteiden paljon häiritä. 

Long beach, Perhentian Kecil

Maanantai kului saarella lähinnä hengaillen ja matkustuksesta toipuen. Tapasin yllättäen paljon tuttuja, niin turisteja kuin paikallisia, Langkawilta joiden kanssa vietin aikaa paljon. 

Chill out-cafe. Miun vakio aamiaispaikka.

Tiistaina otin aurinkoa ja iltapäivällä kävimme rikkinäisellä lauttalaiturilla. Sinne täytyi ensin kiivetä 15 minuuttia kivistä rinnettä ylös, jotta pääsi tuulimyllylle ja sen jälkeen kavuta rappuset alas laiturille. Laiturilta hypittiin mereen uimaan, pudotusta oli ehkä n. 4 m :) hauskaa! Uimisen jälkeen täytyi vielä kiivetä rappuset takaisin ja suunnistaa Long beachille. Kokonaisuudessaan retki meni kyllä treenistä, mutta oli lystii :)

Rikkinäinen lauttalaituri alhaalla. Näkymä on mäen päältä.

Keskiviikoksi varasin itselleni snorklausretken. Full trip maksoi 50 rm, eli n. 12€. Retki oli kyllä jokaisen pennin arvoinen, sillä vedenalainen maailma oli yksi upeimmista, mitä olen snorklatessani toistaiseksi nähnyt. Etenkin, kun näin kolme kilpikonnaa ja kaksi haita!! Ensimmäistä kertaa elämässä, niiiin siistii!! :):)

Fisherman village - lounastauko ravintolassa snorklailun välissä.

Firsherman village - ranta.

Torstaina suunnitelmissa oli ottaa neljän vene takaisin mantereelle ja suunnata yöbussilla Kuala Lumpuriin, mutta kaverit majatalossa tarjosivatkin kyydin. He olivat tulleet autolla KLstä ja siinä olisi vielä tilaa yhdelle. Enpä arvannut suostuessani, kuinka hulvaton road trip on luvassa. Kannatti! .. vaikka matka Kuala Besutista Kuala Lumpuriin vei 11 tuntia 8 sijaan.. Haha ;)

Yövyin KLssä ja suuntasin puoliltapäivin perjantaina lentokentälle. Miulla oli lento iltapäivästä Phnom Penhiin, Kambotsaan. Nyt yhden yön Phnom Penhin sykkeessä viettäneenä istun kahvilassa ja nautin kiireettömyydestä. Olo on hiukan kipeä, mutta levolla pitäisi selvitä. Kambotsasta tulee oma postauksensa, kunhan alan tekemään asioita, joista on kerrottavaa ;) nyt täytyisi vielä miettiä, mitä teen Kambotsan jälkeen.. Thaimaahan ei vissiin kannata tällä hetkellä oikein mennä sen levottoman tilanteen takia, joten täytyy kehittää jotakin muuta :)

Kiteyttääkseni Perhentianin visiitin. Upea saari, upeita ihmisiä ja snorklaus sekä sukellus kannattaa aivan varmasti! Sinne on mentävä vielä uudelleen joskus! Paratiisi isolla peellä!